PAKKASVIIKONLOPPU TALLINNASSA

Minä ja mieheni vietimme kahdenkeskeisen viikonlopun Tallinnassa. Rapsakka pikkupakkanen (lähtöaamuna kotona -31,7) ei houkutellut kiertelemään pitkin Tallinnan jäisiä katuja ravintolaa etsien, joten uskoimme toisten suosituksia ja Viron top 50 -ravintolalistaa, raakkasimme ravintoloita niiden nettisivujen ja ruokalistojen perusteella sekä osittain luotimme puhtaaseen tuuriin.

Matkasimme Tallinnaan Viking Line XPRS:llä, jolla nautimme lounaan Bistro Buffetissa. Mies, joka matkustaa monta kertaa vuodessa samalla laivalla, sanoi ruuan olleen tällä kertaa yllättävän hyvää.
Yövyimme Tallinnan keskustassa Nordic Forum hotelissa, jossa olimme aiemminkin yöpyneet. Hotelli on mukavan nuorekas ja raikas, vaikkakin hyvin tavallinen hotelli. Sijainniltaan loistava, Viru-hotellia vastapäätä.

Nettiarvosteluista luimme, että hotellihuoneet ovat talviaikaan jäätävän kylmiä, mutta meidän huoneemme ilmastointi piti kyllä hyvän huolen tarkenemisestamme paukkupakkasista huolimatta. Ainut ikävä seikka hotellihuoneessamme oli vetämätön suihkun lattiakaivo, jonka takia vessassa sai suihkun jälkeen kahlata nilkkoja myöten vedessä.
Perjantai-iltana suuntasimme tunnelmalliseen venäläisravintolaan, Troikaan, joka ylsi Viron top 50-ravintolalistalla sijalle 22 vuonna 2010. Emme oikein tienneet mitä ravintolalta odottaa, toisaalta sen ruokia oli kehuttu kovasti, mutta toisaalta tunnelmaa oli kuvailtu hyvin kansanomaiseksi ja arkiseksikin. Olimme positiivisesti yllättyneitä astuessamme ravintolan hämyiseen alakertaan. Tunnelma oli äänekkäällä tavalla romanttinen - keskustelu aaltoili ravintolasalissa herkullisen näköisten aterioiden viilettäessä pöytiin, vodkan virratessa snapsilaseihin ja tanssijoiden esittäessä pöytien välissä vauhdikkaita kansantansseja haitarien säestyksellä.

Alkupalaksi pöytään kiikutettiin suostumuksellamme suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa.
Kiittelin mielessäni hämyisää ympäristöä valutettuani urakalla hunajaa rinnuksilleni (toim.huom: VAHINGOSSA!). Suolakurkkujen lisäksi meille ehdotettiin tyypilliseen venäläiseen tapaan vodkasnapseja (mies toteaa tässä vaiheessa, että "siitä se sitten lähti"...), jota upposikin paukku poikineen.
Minä tilasin alkupalaksi karhupelmeneitä ja mies Burjonkaa - savuista naudankieltä piparjuuren ja herneiden kera. Pääruuaksi minulle tuli Ptichka-nevelichka, eli hunajakuorrutettua viiriäistä. Mies söi Stroganoffia.

Alkupalat olivat hurjan hyviä - pelmeneitä vaan oli aivan valtavan paljon! Kun olin syönyt mahani täyteen pelmeneitä ja syöttänyt miehellekin niitä rutkasti, tajusin niitä olevan edelleen jäljellä kulhon täydeltä!
Myös mies piti alkupala-annoksestaan.
Pääruuan kohdalla lukuisat 8cl vodkasnapsit alkoivat tehdä tepposia niin muistille kuin makuaistillekin, mutta ruoka oli silti hyvää. Viiriäiseni oli hieman kuiva ja miehen mielestä stroganoffin kastike oli ehkä aavistuksen "turvallista", mutta liha mureaa.

Lauantaina hotellin aamupala maistui kummallisen heikosti.

Buffetsalikin tuntui hieman pyörivän.

Kerättyämme energiaa sängynpohjalla ja haukattuamme happea Tallinnan kaduilla päädyimme hotellista löytyneestä lehtisestä bongattuun 30-luvun kieltolakiajan henkiseen Chicago 1933 -ravintolaan vanhan kaupungin porttien luona. En suosittele - hotellilehden juttu oli selvästikin maksettu mainos. Ilta-aikaan ravintola olisi saattanut olla kiva drinksupaikka, mutta laadukkaaksi mainostettu ruoka oli masentavan huonoa.
Miehen tilaama hampurilainen oli nuiva niin ulkomuodoltaan kuin maultaankin ja minun tilaamani ankan rinta oli mauton, ja sen lisukkeina tarjotut säilykepäärynäpyree, mauttomat perunat ja kuivahtaneen palaneen makuiset herkkusienet korostivat enemmän annoksen tylsyyttä kuin ankanrinnan siedettävää kosteutta ja mureutta.

Illastimme Ribessä, joka on rankattu top 50-listalla peräti toiseksi!
Ravintolan sisustus ja tunnelma oli mukava, mutta me saimme pöytävarauksesta huolimatta oudon huonon pöydän - takkikaapin ja viinikaapin vierestä, niin että tarjoilijat vilistivät asiakkaiden takkien kanssa jatkuvasti pöytämme ohi ja pyllistelivät ahtaassa välissä hakemassa viinejä kaapista joka oli lähes kiinni pöydässämme.
Ruuat olivat minulle suoraan sanottuna pettymys. 2.sijalle yltäneeltä ravintolalta olisin odottanut jonkinlaista "munaa" ruualta, enkä vain hienostuneita annoksia hyvistä raaka-aineista. Ruoka oli siis ihan hyvää, mutta melko mitäänsanomatonta. Minä tilasin alkupalaksi kampasimpukoita ja jättikatkarapuja vaniljakastikkeella ja tyrni-omenapyreellä. Tyrni-omenapyree oli annoksen raikas huippukohta, kampasimpukoita tilasin koska en niitä ole aiemmin maistanut ja vaikka koostumus oli miellyttävä, mausta en kommentoi muuta kuin että "onpahan maistettu".
Mies söi alkupalaksi ankka carpacciota créme de foie gras de canardilla. "Ei mitään maailman parasta", kommentoi mies, ja saamani pieni makupala oli kyllä hyvin mauton pala.
Pääruuaksi minulle tuli viiriäistä perunagratiinilla, kirsikkatomaateilla ja potviinikastikkeella. Hyvin tylsän makuista tämäkin. Ei mitään ns. X-factoria mikä saisi hengähtämään ihastuksesta tai hämmästksestä, ei mitään mikä jäisi erityisesti mieleen.
Mies söi savustettua ankkaa punakaalilla, pekoni-gnoccheilla ja appelsiini-limekastikkeella. Ihan ok, muttei edelleenkään mitään erikoista. Pienoinen pettymys siis kaikenkaikkiaan.

Kävimme vielä nauttimassa jälkkäriksi lämmittävät Irish Coffeet jossain kellaribaarissa ja suuntasimme hotellille. Sunnuntaina pyysimme aamupalan jälkeen myöhäisemmän check outin ja kirjauduttuamme ulos nautimme vielä oluet aulabaarissa ennenkuin lähdimme laukkuinemme kohti satamaa ja Scotland Yardia, jossa olen aiemminkin lounastanut pari kertaa ihanien työkavereideni kanssa risteillessäni vähän kosteammissa merkeissä. Mies söi possuleivän ja minä tartarpihvin. Mies kehui rasvaista possuaan oikein hyväksi, itse en niin välittänyt tartarpihvistäni, joka oli jotenkin muuttunut viime kerrasta nuivemmaksi. Mutta Scotland Yardin ihanat valkosipulileivät lyövät aina melkein tajun kankaalta! Nam!

Reissu oli mukava ja onnistunut, vaikka Ribe ei lunastanut korkeita odotuksiamme ruuan suhteen. Mikä mukavinta, pääsin vihdoinkin ensimmäistä kertaa maistamaan ankkaa, viiriäistä ja kampasimpukoita! TERVISEKS!