tiistai 29. joulukuuta 2015

RACLETTEILLALLINEN

Reilu vuosi sitten sain kutsun elämäni ensimmäiseen racletteiltaan. Touhu oli niin hauskaa, että onneksi ehdin nipin napin vielä tuolloin esittää joulupukille toiveen ja sain joululahjaksi oman raclettegrillin. 


Mikä on hauskinta racletteillallisessa? Se on varsin vapaamuotoinen ja rento tapa sekä valmistaa ruokaa että sitä syödä yhdessä. Grilliin voi heittää lähes mitä tahansa. Voi valita lemppariaineksensa ja valmistaa ne joko raclettegrillissä tai syödä sellaisenaan. Touhu on myös mukavan sosiaalista. Yhdessä ainesten valitseminen ja grillissä kääntely jättää sopivasti tilaa puheensorinalle.

Racletteillallisella on yleensä tarjolla esimerkiksi:

- leipää

- kasviksia 
(kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, paprikaa, sipulia, keitettyä perunaa)

- säilykkeitä 
(hillosipuleita, cocktailkurkkuja, oliiveja)

- lihaa 
(ilmakuivattua kinkkua, salamia, makkaraa, pekonia, naudan fileetä ohuina siivuina)

- juustoa 
(raclettejuustoa ja/tai muuta sulatettavaksi sopivaa, sivutettavaa juustoa)

- mausteita ja maustekastikkeita

Raclettegrillin alatasolle laitetaan juusto sulamaan omaan lapioonsa. Jos haluaa, juuston alle voi laittaa jotakin lisukkeista lämpenemään. Muut ainekset paistetaan grillitasolla - tai jätetään paistamatta, ihan kuinka vain. Esim. ilmakuivattu kinkku tai salami ovat ihania sekä paistettuna että sellaisenaan. Ohueksi siivutettu naudan ulko- tai sisäfilee on herkullista, kun sen vain nopeasti käyttää grillissä ja maustaa sormisuolalla ja mustapippurilla. Kun mieluisat ainekset ovat valmiina, otetaan leipäpala, kasataan sille lisukkeet ja lopuksi valutetaan päälle ihana, sula juusto. Tai vaikka toisin päin, juusto alle ja lisukkeet päälle. 

Sipulia, keitettyä perunaa, cocktailkurkkua, paprikaa, hillosipulia, pekonia, chorizoa ja naudan ulkofileetä.

Nyt kun erilaisia yhdistelmiä on tullut testattua muutamia kertoja, alan vihdoin päästä jyvälle siitä miten tykkään omat racletteherkkuni valmistaa ja koota. Aineksia ei kannata olla liikaa. Muutama hyvä yhdistelmä riittää. Toki, jos on kasaamassa illanviettoa ystävien kanssa, voi tarjottavia olla useampaa sorttia, jotta jokaiselle löytyy jotakin mieleistä.  Paistettavien ja sellaisenaan tarjottavien ainesten suhde kannattaa olla tasapainossa. Ei kannata ahnehtia liikaa paistettavia lisukkeita, jotta lisukkeet saa kypsennettyä juuri sopiviksi  yhtä aikaa. 


Itse pidän racleten kanssa enemmän vehnäpaahtoleivästä kuin esimerkiksi patongista. Ohut paahtoleipäviipale ei tee annoksesta turhan tuhtia, vaan annoksia jaksaa syödä useamman. Leivän paahdan leivänpaahtimessa samalla kun ainekset tirisevät grillissä ja juusto on sulamassa. 

Peruna on mielestäni turhan täyttävä lisuke. Kesäkurpitsa taas hieman liian mauton. Sen sijaan pidän herkkusienistä ja sipulista. Herkkusienet paistan pehmeiksi, sipulin jätän hieman napakaksi. Sipulirenkaita on hieman vaikea paistaa, ja olenkin nyt ihastunut kevyesti paistettuun kevätsipuliin. 

Vannoutuneena lihansyöjänä tunkisin grilliin vaikka kaikkia mahdollisia lihoja. Chorizo ja tuoremakkara ovat herkullisia, mutta tuppaavat hajoamaan helposti. Naudanliha, salami ja ilmakuivattu kinkku ovat lemppareitani. Grillissä niiden ihana, rasvainen suolaisuus korostuu. No, ei pekonikaan pahaa ole. Ikinä.

Leikkeleiden ja juuston rasvaisuuttaa taittavat kivasti vihreät oliivit, hillosipulit ja cocktailkurkut. Itse suosin Deliciestin Villen rapsakka -maustekurkkuja, joiden maku, koko ja koostumus tuntuvat istuvan mukavasti annoksiin. Ne on niitä, minkä kyljessä hymyilee Ville Haapasalo. 



Annokset maustan mustapippurilla ja sormisuolalla - mieluiten savusormisuolalla, koska olen heikkona savun makuun. Kastikkeeksi saatan töräyttää Blå Bandin Mexican hot sauce -majoneesikastiketta. 


Yhden salaisuuden aion lopuksi jakaa. Nokare dijonsinappia tekee tällaisesta herkkukokonaisuudesta suorastaan taivaallisen. 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

KANELILLA JA TÄHTIANIKSELLA MAUSTETTU GRAAVILOHI

Niinäkin vuosina, kun olen tehnyt joulupöytään jotain aivan muuta kuin perinteisiä ruokia, on joulunajan herkkuihin kuulunut tavalla tai toisella graavilohi tai kylmäsavulohi. Tämä veikeän jouluisesti maustettu graavilohi toi kaivattua vaihtelua jokavuotiseen kalaherkkuun ja löytyy jatkossakin joulumenustamme.

Resepti löytyi Turun Sanomien sivuilta.


1 kg lohifilee
3 rkl karkeaa merisuolaa
2 rkl hienoa sokeria
3 kanelitankoa
15 tähtianista
10 maustepippuria
3 laakerinlehteä
½ tl neilikkaa

Pyydä kalakauppiastasi poistamaan lohesta vatsarasvat ja ruodot tai tee se itse.

Levitä suola tasaisesti lohen päälle. Murskaa mausteet sokerin kanssa huhmareessa karkeaksi rouheeksi ja levitä kalan päälle. (Mikäli sinulla ei ole huhmaretta, voit murskata mausteet leikkuulaudalla puhtaan liinan alla esimerkiksi kattilan pohjaa tai kaulinta käyttäen.)

Laita kala astiaan, nahka alaspäin ja peitä kelmulla. Huomioi, että kalan graavaantuessa siitä irtoaa nestettä. Kala kypsyy 1–2 vuorokaudessa.

lauantai 19. joulukuuta 2015

LASIMESTARIN SILLI

Tämänkin joulupöydän herkun resepti löytyi Maku-lehden sivuilta.


2 dl vettä
1 dl väkiviinaetikkaa
1 dl sokeria
1 kpl punasipulia
1 kpl porkkanaa
20 g piparjuurta
500 g sillifileetä
2 tl valkopippuria (kokonaisia, osa voi olla mustapippureita)
2 tl sinapinsiemeniä
2 kpl laakerinlehteä


Keitä vedestä, etikasta ja sokerista liemi, jäähdytä se. 
Kuori ja viipaloi vihannekset. Liota tai huuhdo sillit, leikkaa paloiksi.

Lado lasipurkkiin tai astiaan kerroksittain kalaa, mausteita ja kasviksia.

Kaada liemi päälle ja anna lasimestarin sillin maustua 1–2 vuorokautta. 


perjantai 18. joulukuuta 2015

IKKUNAPIPARIT

Pipareista saa hauskoja läpikuultavia koristeita, 
kun niiden keskelle leikkaa muotilla 
reiän ja täyttää sen värikkäillä karkeilla ennen paistamista. 

Viime jouluna teimme tällaisista pipareista ikkunaan koristeen. Ikkunapiparit olisivat hauskoja varmasti myös kuusenkoristeina, sillä ne ovat kauniita valon hehkuessa niiden läpi.


Tai käytä mielikuvitustasi ja tee samalla idealla 
vaikkapa lyhty tai piparkakkutaloon värikkäitä ikkunoita.


Koristeet teen yleensä kaupan piparkakkutaikinasta ja herkuttelupiparit äitini reseptillä.

VINKKI: Muutamien turhauttavien kokeilujen jälkeen totesimme ikkunapipareihin sopiviksi karkeiksi silputut nallekarkit. Erivärisiä nallekarkkeja yhdistelemällä saa myös hauskoja marmorikuviointeja pipareihin.

VINKKI: Pipariaskartelujen liimaamisessa kannattaa käyttää sulatetun sokerin sijasta sulatettua hedelmäsokeria. Se sulaa matalammassa lämmössä ja pysyy helpommin juoksevana, joten sokeripalovammoja syntyy huomattavasti vähemmän...



torstai 17. joulukuuta 2015

LANTTULAATIKKO & PORKKANALAATIKKO

"Jos tehdään perinteisiä jouluruokia, 
niin eihän tehdä niitä ihan hirvittävän paljoa?"
"Ei tehdä, muutamaa lempparia vaan."
"Hyvä. Minä haluan lanttulaatikkoa."
"Minä taas en välitä lanttulaatikosta, mutta porkkanalaatikkoa on oltava."
"Jahas. Minä muuten haluan tummaa joululimppua."
"Ja minä vaaleaa."

...ja niin niiden jouluruokien määrä lähtee taas ihan lapasesta.

Nämä laatikot ovat kuitenkin niin helpot valmistaa, 
ettei joulustressin määrä kasva, vaikka tekisi molempia.

Reseptit Maku-lehdestä.



LANTTULAATIKKO


1 kg lanttua
2 dl kuohukermaa
2 munaa
½ dl siirappia
1 tl suolaa
½ tl valkopippuria
1/4 tl neilikkaa
1 dl korppujauhoja
2 rkl voita

Kuori ja kuutioi lantut. Keitä ne pehmeiksi vähässä vedessä. 
Kaada vesi pois ja soseuta lanttupalat.
Lisää lanttusoseeseen kerma, munat, siirappi, 
mausteet ja kolmasosa korppujauheesta.
Kumoa seos voideltuihin uunivuokiin ja kuvioi laatikoiden pinnat 
ruokalusikan kärjellä aaltomaisesti.
Ripottele päälle loput korppujauheet sekä voinokareet.
Paista 200 asteessa noin tunnin ajan.



PORKKANALAATIKKO


3 dl vettä
1½ dl puuroriisiä
7 dl täysmaitoa
700 g porkkanaa
2 kpl munaa
1½ tl suolaa
2 rkl siirappia
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää

Kiehauta vesi kattilassa. 
Lisää riisi ja anna kiehua, kunnes neste on imeytynyt riiseihin. 
Lisää maito ja anna hautua kannen alla välillä sekoittaen melkein kypsäksi puuroksi.

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Lisää raaste ja muut aineet puuroon.
Kaada seos voideltuun suureen uunivuokaan, 
vuole porkkanalaatikon päälle voinokareita.

Kypsennä porkkanalaatikkoa uunissa 175 asteessa noin tunti.



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

JOULUKINKKU

Kinkkureseptejä on netti väärällään, eikä ihme. 
Mieltymyksiä kun on niin monia. 
Joulukinkku ei kuulu lempparijouluruokiini eikä ole mikään välttämättömyys joulupöydässäni, mutta mieluiten sitä syön jos se on mureaa, muttei kuivaa. Rasvaa saa olla hieman reunoilla ja kuorrutetta ohuelti. Kinkkuni syön joko lämpimänä tai kylmänä, sinapin kanssa. 


Teimme viime jouluna ihkaensimmäistä kertaa joulukinkun itse. 
Aiempina vuosina joulukinkun on loihtinut anoppi.
Koska kinkkureseptien määrä oli päätähuimaava, ulkoistin itseni täysin 
"Sen Oikean" valinnasta ja koko kinkun valmistamisesta. 
No, kuorrutteen valitsemiseen halusin osallistua.

Ohjeet onnistuneeseen joulukinkkuun löytyivät TÄÄLTÄ.


Käytännössä homma meni näin:

Kinkku sai sulaa muutaman vuorokauden ajan kääreessään ulkovarastossa (pari astetta pakkasta).
Tämän jälkeen kinkku poistettiin kääreestään ja upotettiin kylmään, väljään veteen saaviin ja siirrettiin autotalliin (n.+10 astetta).
Kinkun lämpötilaa seurattiin lihalämpömittarilla, tavoitteena 15 astetta.

Sulanut kinkku lykättiin paistopussiin ja 125-asteiseen uuniin. 
Lihan lämmön seuraamiseen käytimme uunin omaa paistomittaria. 
Kun kinkun sisälämpötila oli 75 astetta, se otettiin uunista, mutta sai levätä rauhassa paistopussissaan, ennen kuin siitä siivottiin ylimääräiset silavat, kamarat (ja verkko). 

Viimeisenä kuorrutus - ja taas liikaa valinnan varaa resepteissä. 
Tässä kohtaa minä astuin puikkoihin ja yhdistelin eri reseptejä. Kuorrutus syntyi dijon-sinapista, kananmunan keltuaisesta, timjamihunajasta ja hapankorpuista. Sinappi, keltuainen ja hunaja sekoitettiin keskenään ja siveltiin kinkun pintaan. Tämän jälkeen hapankorput hienonnettiin monitoimikoneessa ja paineltiin sinappihuntuun. 

Lopuksi kinkun rasvakerrokseen viillettiin ruudukko ja ruudukon 
leikkauskohtiin paineltiin neilikoita.
Tämän jälkeen kinkku tungettiin takaisin uuniin, nyt 250 asteeseen, 
kunnes kuorrutus sai mukavasti väriä.


maanantai 14. joulukuuta 2015

KARPALO-VANILJAKAKKU

Tyttäreni 12-vuotissynttäreiden inspiraation lähteenä toimi Kuinkas sitten kävikään -muumikirja. Täytekakun täytteeksi halusin jotain raikasta mutta täyteläistä, joten yhdistin paksun ja kermaisen, vaan ei kuitenkaan yltiömakean vaniljatäytteen ja sokeroimattomat, kirpsakat karpalot.


täytekakkupohja
4 munaa
2dl sokeria
1dl perunajauhoja
1dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
kostutukseen: Alpron soija-vaniljamaitoa

Ota munat hyvissä ajoin huoneenlämpöön, sillä ne vatkautuvat paremmin kuin jääkaappikylmät. Vatkaa munien rakenne rikki ennen sokerin lisäämistä. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi, jämäkäksi, valkoiseksi vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi taikinaan koko ajan varovasti sekoitellen.

Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Itse käytin 21 x 21cm neliskanttista irtopohjavuokaa (pyöreän irtopohjavuoan halkaisijaksi sopiva on 26cm), jonka pohjustin leivinpaperilla ja jonka reunat jauhotin.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Kumoa esim. silikonialustalle tai pyyhkeelle tai yksinkertaisesti poista irtoreuna vuoasta ja valuta kakkupohja alustalle. Anna jäähtyä ja leikkaa kahteen osaan.


täyte
4 liivatetta
2 kananmunan valkuaista
3/4dl sokeria
2dl vispikermaa
2 rasiaa maustamatonta tuorejuustoa
1½ vaniljatankoa
3/4dl tomusokeria
2rkl maitoa (tai Alpron soija-vaniljamaitoa)

n.4dl tuoreita karpaloita

Upota liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Valmista sillä aikaa vaahdot. Vaahdota valkuaiset lisäten joukkoon sokeri pienissä erissä. Vaahto on valmista, kun se on jämäkkää. Vaahdota toisessa kulhossa vispikerma. Halkaise vaniljatanko ja kaavi vaniljan siemenet tuorejuuston sekaan. Lisää tomusokeri ja sekoita sähkövatkaimella huolellisesti. Kuumenna maitotilkka mikrossa, nosta liivatteet vedestä, purista niistä ylimääräinen vesi pois ja liuota kuuman maidon sekaan. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää liivateseos tuorejuuston sekaan ohuena nauhana samalla koko ajan sähkövatkaimella sekoittaen. Nostele tuorejuustoseokseen valkuaisvaahto ja lopuksi kermavaahto, älä kuitenkaan enää vatkaa tai sekoita voimakkaasti.


Aseta toinen kakkupohjalevyistä takaisin irtopohjavuoan pohjalle. Kostuta se soija-vaniljamaidolla kevyesti. Levitä puolet vaniljatäytteestä kakkupohjalle ja levitä sitten tasainen kerros karpaloita päälle. Levitä loput vaniljaseoksesta karpaloiden päälle. Nosta toinen kakkupohjalevy päälle ja kostuta sekin kevyesti soija-vaniljamaidolla. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin 4 tuntia, tosin kakku vain mehevöityy kun sen antaa tasaantua jääkaapissa ainakin vuorokauden. Irrottele kakku varovasti terävällä veitsellä vuoan reunoista, aseta tarjoilulautanen kumoon kakun päälle ja käännä kakku tarjoilulautaselle.


Päällystä ja koristele kakku mieleiselläsi tavalla. Tällä kertaa meillä oli teemana Muumit, joten tein kakun päälle mustasta, valkoisesta ja harmaasta sokerimassasta Kuinkas sitten kävikään -kirjan kuvituksen pohjalta sokerimassalevyn. Värikkäämmät yksityiskohdat maalasin geeliväreillä ja pikkuruisimmat yksityiskohdat mustalla elintarvikeväritussilla. Levyn alle ja kakun reunoille tuli 2dl vaahdotettua vispikermaa.

tiistai 8. joulukuuta 2015

ITSENÄISYYSPÄIVÄN SAPAKSET

Juhlistimme Suomen 98-vuotista itsenäisyyttä nauttimalla illalliseksi suomalaisia tapaksia eli sapaksia. En halunnut tuhlata turhan paljon aikaa keittiössä, joten pidin menun simppelinä enkä lähtenyt kikkailemaan turhia.


Sapas-menu:

Maa-artisokkakeittoshotti*

Sillinäkkileivät
Spelttinäkkileipää, perunaa, omenaa ja juhlasilliä

Lohileipäset
Saaristolaisnappeja, ruohosipulituorejuustoa, kylmäsavulohta,
kirjolohen mätiä ja ruohosipulia

Pororieskarullat
Rieskaa, piparjuuri- ja pippurituorejuustoa sekä kylmäsavuporoleikettä

Leipäjuustoa ja lakkahilloa

Karpalo-brie ja karpaloita

Suolakeksiä, Aura Goldia sekä marmeladia vihreistä tomaateista



*Maa-artisokkakeittoshotti (kolmelle)
200g maa-artisokkaa
75g jauhoista perunaa
1 valkosipulin kynsi
suolaa
ripaus valkopippuria
kasvisfondia
½dl mustapippurituorejuustoa

Keitä kuoritut maa-artisokat, perunat ja kokonainen valkosipulin kynsi suolatussa vedessä täysin kypsiksi. Valuta, mutta säästä keitinvesi. Soseuta perunat, maa-artisokat ja valkosipuli sauvasekoittimella ja lisää valkopippuri, loraus kasvisfondia sekä sen verran keitinvettä, että saat soseesta silkkisen keiton. Lisää joukkoon vielä tuorejuusto ja suristele tasaiseksi. Annostele laseihin tai pieniin kulhoihin, koristele ruohosipulilla, krutongeilla tai rapeilla pekonimuruilla.



tiistai 1. joulukuuta 2015

KARJALANPIIRAKAT

Sunnuntai-illan päähänpisto: 
"Ei muuten olla ikinä tehty karjalanpiirakoita! Tehdäänkö?!"

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Löytämämme reseptit olivat kaikki lähes identtisiä, ohjenuorana taisimme käyttää tätä kotikokki-reseptiä

Vasemmanpuoleiset pelastusveneet ovat tyttären rypyttämiä, oikeanpuoleiset kirkkoveneet minun käsialaani.
n. 20 - 30 kpl

riisipuuro:
2dl puuroriisiä
2dl vettä
nokare voita
1l maitoa
2tl suolaa

taikina:
2dl kylmää vettä
3dl ruisjauhoja
n.2dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
kaulintaan ruisjauhoja
maito-voi-seos:
    4dl maitoa
35g voita

Kiehauta voi ja vesi paksupohjaisessa teräs- tai teflonkattilassa, lisää maito ja kuumenna, lisää riisit hyvin hämmentäen. Puuro saa kiehua n. 10 -15 minuuttia, sekoittele hyvin ettei pala pohjaan. Anna puuron hautua (levyn lämpö 1 -2) n. tunnin ajan, sekoita välillä varovasti käännellen. Varo sekoittamasta liikaa, ettei puurosta tule liisterimäistä. Lisää kypsennyksen loppupuolella suola. Jäähdytä.

Valmista taikina sillä aikaa, kun puuro jäähtyy.

Lisää kylmään veteen suola ja jauhoja puuhaarukalla sekoittaen. Kun taikina alkaa olla jäykkää sekoittaa, kumoa se hyvin jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa taikinaan lisää jauhoja pöydällä. Taikina saa olla kiinteää. Anna taikinan levätä n. 15-20 min. liinalla peitettynä.

Piirakoiden valmistus: ota osa taikinaa ja kauli siitä n. 4-5 mm paksu levy. Ota levystä ympyröitä (n. 6,5cm halk.) lasilla. Voit jauhottaa kakkarat odottamaan kaulimista. Kauli kakkarat ohuiksi, pyöreiksi levyiksi. Käytä kaulitessa reilusti jauhoja ettei tartu pöytään.

Levitä levyjen päälle riisipuuroa ja rypytä piirakoiksi. Paista n. 275 asteessa kunnes piirakat alkavat ruskistua ja riisiin tulee hieman ruskeita pilkkuja. Paistamisaika riippuu uunista, n. 15-17 min.

Kuumenna maito ja sulata siihen voi. Jäähdytä hieman. Kasta uunituoreet karjalanpiirakat nopeasti maito-voiseoksessa esim. reikäkauhaa apuna käyttäen. 

torstai 26. marraskuuta 2015

HIRVIPATA


Ei mikään jumalaisen näköinen ruoka, mutta ihan pöhkön maukasta! 

Tämä kuuluu taas kerran niihin ruokiin, joiden ainesten määriä 
en osaa tarkkaan sanoa, koska vedin ihan fiilispohjalta.

hirven paisti reiluina kuutioina
voita
valkosipulin kynsi raastettuna
kaksi sipulia isoina lohkoina
kaksi porkkanaa paloiteltuna 
karkeaa merisuolaa
n. 1rkl kokonaisia maustapippureita
pari laakerinlehteä
vettä
muutama rkl riistafondia
(pari dl ruokakermaa/kuohukermaa/kaurakermaa)
pari oksaa tuoretta rosmariinia
pari oksaa tuoretta timjamia


Sulata voi padassa, anna hieman ruskistua ja lisää vähintään tunnin huoneenlämmössä levänneet hirvenpaistikuutiot. Ruskista nopeasti joka puolelta. Lisää valkosipuli, sipuli, porkkanat, laakerinlehdet ja mausteet. Lisää myös fondi ja kiehuvan kuumaa vettä niin että lihat peittyvät. Heitä yrttien oksat sekaan.

Anna muhia uunissa 200 asteessa (ilman kantta) pari kolme tuntia. Lisää lopuksi kerma, jos haluat. 


Kuumenna ja tarjoile kunnollisen perunamuusin kanssa.


torstai 19. marraskuuta 2015

BANAANIJÄÄTELÖ


Ylempi pallo on kahvijäätelöä, alempi banaanijäätelöä.
4 kananmunan keltuaista
½ dl sokeria
5dl Alpro soya vanillja -juomaa
2 banaania haarukalla soseutettuna

Vaahdota keltuaiset ja sokeri tasaiseksi, paksuksi massaksi. Sekoita soijavaniljajuoma muna-sokerimassaan. Lisää joukkoon banaanisose ja kaada seos jäätelökoneen kulhoon. Käynnistä kone ja valmista vaadittu aika (30-60 min). Kaavi valmis jäätelö pakastamisen kestävään rasiaan ja säilytä pakkasessa. 



KAHVIJÄÄTELÖ


4 kananmunan keltuaista
½ dl sokeria
4dl Alpro soya vanillja -juomaa
1½ dl mutteripannulla keitettyä vahvaa kahvia

Vaahdota keltuaiset ja sokeri tasaiseksi, paksuksi massaksi. Sekoita soijavaniljajuoma muna-sokerimassaan. Lisää joukkoon jäähtynyt kahvi ja kaada seos jäätelökoneen kulhoon. Käynnistä kone ja valmista vaadittu aika (30-60 min). Kaavi valmis jäätelö pakastamisen kestävään rasiaan ja säilytä pakkasessa. 





torstai 12. marraskuuta 2015

SCOTTIGLIA CON POLENTA ALLA SPIANATORA (lihaa ja polentaa Antonio Carluccion ohjeella)



Tämäkin peri-italialainen ruoka on peräisin Antonio Carluccion ja Gennaro Contaldon Italialaiset mestarit -kirjasta. "Alla spianatora" viittaa pyöreään pöytään tai Abruzzi-alustaan, jolta ruoka tarjoillaan ja jonka ympärille ruokailijat kerääntyvät yhteiselle, seuralliselle aterialleen.

Minun täytyy myöntää, että kun ensimmäisen kerran Italiassa maistoin polentaa, en ihastunut. Toisella kerralla polenta herätti mielenkiinnon, vaikken jaksanutkaan syödä kokonaista annosta. Kolmannen kerran söin polentaa kokeiltuani tätä reseptiä ja taisin hieman rakastua. Maukas, juustoinen polenta ja yksinkertaisen herkullinen lihapata olivat täydellinen valinta italialaiselle sunnuntai-illallisellemme.



800g karjalanpaistilihoja (ohjeessa: erilaisia lihoja, kuten porsasta, karitsaa tai villisikaa)
1prk Mutti -tomaattimurskaa
½dl oliiviöljyä
1 sellerinvarsi
1 pieni sipuli
1 porkkana
1-2 valkosipulinkynttä
1dl punaviiniä
1tl katajanmarjoja
1tl mustapippureita
4 salvianlehteä
1rkl rosmariininneulasia
½tl muskottipähkinäraastetta
1rkl tomaattipureeta
suolaa ja jauhettua mustapippuria

polenta concia:
1l vettä
7g suolaa
200g pikavalmisteista polentaa
40g fontina-juustoa (tai gruyerea, jos et löydä fontinaa)
30g parmesaaniraastetta
30g voita


Jos käytät isoja lihapaloja, kuutioi ne muutaman sentin kokoisiksi paloiksi. Kuumenna öljy isossa pannussa ja lisää kasvikset ja valkosipuli. Ruskista kunnes pehmeitä (n. 7min) ja lisää sitten lihat.


Anna lihan ruskistua hieman molemmin puolin (n. 8-10min), lisää sitten viini ja laske kuumuutta miedolle lämmölle. Lisää katajanmarjat, mustapippurit, salvia, rosmariini ja tomaattimurska ja keitä noin 5 minuuttia. Lisää sitten muskottipähkinä ja tomaattipuree. Keitä ilman kantta vielä noin tunnin verran, kunnes liha on kypsää. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.


Kun liha on lähes kypsää, ala valmistaa polentaa. Kiehauta suolattu vesi isossa pannussa. Kaada joukkoon polenta ja keitä hämmentäen muutama minuutti, kunnes se on paksuuntunutta ja tasaista (n.5min). Varo polttamasta itseäsi, sillä seos kuplii voimakkaasti! Lisää juustot ja voi ja hämmennä voimakkaasti pannun ollessa poissa liedeltä. Pidä kuumana hyvin pienellä lämmöllä. Kutsu kaikki pöytään, levitä polenta keskelle valitsemaasi alustaa. Tarkista padan mausteet ja kaada se sitten keskelle polentaa. Buon appetito!



keskiviikko 4. marraskuuta 2015

LOHTA TAIKINAKUORESSA, MINTULLA MAUSTETTUA HOLLANDAISEA SEKÄ KERMAISTA PURJOA (Gordon Ramsayn ohjeella)



 

Minulla on pari Gordon Ramsayn reseptikirjaa. Olen testannut niistä muutamia reseptejä ja todennut olevan täysin arpapeliä onko resepti toimiva vai ei. Verrataanpa nyt vaikka Jamie Oliverin resepteihin, joiden makumaailma on selkeä ja osaan jo uutta reseptiä valitessa maistella mielessäni sen toimivuutta. Jamien reseptejä olen kokeillut kymmeniä, ja ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki ovat olleet loistavia. Sitten on Gordon, jonka resepteissä on usein joku oudompi makuyhdistelmä, jota en ihan osaa kuvitella ja lopputulos on joko huippumenestys tai täysi fiasko. Joku mitäänsanomattomuuskin on joukkoon mahtunut. Koska en halua uhrata herkutteluhetkiä pettymyksiin, olen suosiolla jättänyt Gordonin kirjat takariviin ja kokkaillut läpi Jamien takuuvarmoja vanhoja ja uusia reseptejä.

Satuin olemaan pitkästä aikaa uhkarohkean kokeiluhaluisella tuulella ja kaivoin esiin Gordonin Sunnuntairuokaa -kirjan. Päätimme kokeilla lohta paketissa. Kokonaiseen sunnuntaiateriaan olisi kuulunut alkupalaksi paistettua hanhenmaksaa puy-linsseillä, lohipaketin lisukkeeksi haudutettua roomansalaattia ja jälkiruuaksi raparperi-murupaistosta. Karsimme kaikki nämä listalta ja jätimme lohen lisukkeeksi kermaisen purjon mintulla maustetun hollandaisen. Tämä oli oivallinen ratkaisu, sillä taikinakuorinen lohi oli todella tuhti ruoka ollakseen kala-ateria. 

Sitten saavummekin siihen siihen arvuutteluosioon. Mintulla maustetun hollandaisen maun osasin kuvitella. Hyvä. Toimii varmasti kalan kanssa. Myönnettäköön, että hollantilaiskastikkeen tein omalla, hyväksi kokemallani reseptillä, vaikka maustoin sen Gordonin ohjeen mukaan. Näpyttelen molemmat reseptit, saatte valita kumpaa käytätte. Currylla maustettu kermainen purjo on takuulla ihanaa. Taikinoitua lohta olen tehnyt aiemminkin, nam. Mutta Gordonin ohjeessa lohifileiden väliin tulee... korintteja. What the...? Tiedän kyllä, että korintit ovat pikkuruisia, kuivattuja viinirypäleitä, mutta miten ihmeessä ne sopivat lohen täytteeksi? Kaupasta en löytänyt korintteja, joten ostin siemenettömiä rusinoita ja silppusin ne. Sekoitin täytteen aineet ja maistoin. Hei, tämähän toimii! Hassunkurisen oloinen täyte toimi myös kivasti lopputuloksessa eikä maistunut liian makealle. Rasvaisen taikinan, rasvaisen kalan ja rasvaisenmakean täyteen yhdistelmä teki kokonaisuudesta silti entistä raskaamman, ja oli todella tyytyväinen, etten lähtenyt valmistamaan koko settiä Gordonin laatimasta ateriasta. Pelkästä lohipaketista riitti meille syötävää useammalle aterialle.

Asteikolla 4-10 minä ja mieheni annoimme ruualle 8½, tyttö 11. 



LOHI TAIKINAKUORESSA

2 paksua nahatonta lohifileetä, noin 500g kumpikin
vähän oliiviöljyä
60g suolatonta voita huoneenlämpöisenä
1 sitruunan raastettu kuori
1rkl sokeroitua inkivääriä hienoksi pilkottuna (itse raastoin tuoretta inkivääriä noin teelusikallisen)
75g korintteja (itse käytin siemenettömiä luomurusinoita hienonnettuna)
½ tl vastaraastettua muskottia
½ tl rouhittua mausteneilikkaa
merisuolaa ja mustapippuria
1kg murotaikinaa (ks. alla)
vehnäjauhoja kaulitsemiseen
2 munankeltuaista vatkattuna
muutama timjaminoksa

murotaikina:
6dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
280g suolatonta voita
8rkl jääkylmää vettä

Valmista murotaikina. Siivilöi vehnäjauhot monitoimikoneeseen, lisää suola. Lisää kylmä voi pieninä paloina ja anna koneen pyöriä 10 sekuntia, kunnes seos muistuttaa karkeita leivänmuruja. Kaada seos kulhoon ja lisää jääkylmä vesi. Sekoita veitsellä (tai kevyesti käsin, kunhan voi ei sula käsien lämmöstä). Muotoile seoksesta pallo, kääri muovikelmuun ja pane jääkaappiin vähintään 30 minuutiksi ennen käyttöä.

Poista lohifileistä ruodot. Vuoraa uunipelti ohuelti öljytyllä foliolla.

Sekoita täytettä varten voi, sitruunankuori, inkivääri, korintit ja rouhitut mausteet. Taputtele lohifileet kuiviksi talouspaperilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Levitä voiseos toisen fileen päälle ruotopuolelle ja aseta toinen filee päälle vastakkaissuuntaisesti, jotta yhdistelmän molemmat päät ovat yhtä paksut.

Kauli taikina jauhotetulla työtasolla suorakulmaiseksi, noin 3mm paksuiseksi levyksi. Nosta lohifileet keskelle ja sivele ympäröivä taikina kananmunalla. Nosta taikinan reunat lohifileiden päälle niin, että muodostuu siisti paketti. Käännä paketti ympäri saumapuoli alaspäin ja aseta vuoratulle uunipellille. 

Sivele taikina vatkatulla munalla. Tee taikinaan matalia viiltoja, jotka jakavat paketin 6-8 osaan. Tee sitten pintaan kalanruoto- tai ristikkäiskuviointi koristeeksi. Ripottele päälle merisuolaa ja pippuria ja aseta timjaminoksat päällimmäisiksi. Pane jääkaappiin 15 minuutiksi.



Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kypsennä lohta 20-25 minuuttia sen mukaan, kuinka paksuja fileet ovat. Itse pidin pakettia uunissa vielä reilusti pidempään, koska pinta ei ollut saanut väriä ja oletin, että jääkaapista uuniin nostettu paksu paketti vaatii pidemmän ajan kypsyäkseen sisältä.

Anna lohen maustua 5 minuuttia ja leikkaa sitten paksuiksi viipaleiksi. Tarjoile lämpimänä lisukkeiden kanssa.


MINTULLA MAUSTETTU HOLLANTILAISKASTIKE (Gordonin ohjeella)

3rkl valkoviinietikkaa
½tl korianterinsiemeniä hienoksi murskattuina
6 munankeltuaista
1,5dl vaaleaa oliiviöljyä
2rkl mintunlehtiä hienoksi silputtuna
½ sitruunan mehu
merisuolaa ja mustapippuria

Laita viinietikka ja murskatut korianterinsiemenet pieneen kattilaan. Keitä, kunnes etikka on vähentynyt puoleen. Laita munankeltuaiset vesihauteeseen. Siivilöi etikka munankeltuaisten päälle koko ajan vatkaten, kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeaa ja sen tilavuus on kaksinkertaistunut. Nosta kulho pois vesihauteesta ja pirskota päälle oliiviöljyä koko ajan vatkaten. Lisää minttu ja sitruunamehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja säilytä huoneenlämmössä tarjoiluun asti.

MINTULLA MAUSTETTU HOLLANTILAISKASTIKE (Elmerin ohjeella)

4rkl valkoviinietikkaa
1rkl vettä
½tl korianterinsiemeniä hienoksi murskattuina
2 munankeltuaista
n. 150g voita noin peukalonpään kokoisina kuutioina
2rkl mintunlehtiä hienoksi silputtuna
½ sitruunan mehu
merisuolaa ja mustapippuria

Laita viinietikka, vesi ja murskatut korianterinsiemenet pieneen kattilaan. Keitä, kunnes etikka on vähentynyt puoleen. Laita munankeltuaiset vesihauteeseen. Siivilöi jäähtynyt etikka munankeltuaisten päälle, vatkaa kunnes seos kuohkeutuu ja vaalenee. Lisää voita kuutio kerrallaan koko ajan vatkaten, kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeaa. Lisää minttu ja sitruunamehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile heti.


KERMAISET PURJOT

3-4 purjoa
1rkl oliiviöljyä
15g voita
merisuolaa
1rkl curryjauhetta
1,5dl kuohukermaa (ruoka-kaurakerma käy myös varsin hyvin)

Puolita purjot, puhdista ne huolellisesti ja pätki noin 15cm pituisiksi pätkiksi. Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa. Lisää purjot ja mausta suolalla ja curryjauheella. Jauduta keskilämmöllä 4-5 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes purjot ovat pehmeitä. Sekoita mukaan kerma ja kiehauta. Tarjoile lämpimänä.




keskiviikko 28. lokakuuta 2015

MUU PHAT KRA-TIAM PHRIK THAI, porsaanlihaa valkosipulilla ja pippurilla



"Tästä kiinalaistyylisestä ruokalajista löytyy 
klassinen yhdistelmä valkosipulia ja pippuria"

- Löytöretki Thaimaan keittiöihin


1½ tl mustia pippurinmarjoja
1 kokonainen valkosipuli, kynnet paloiteltuna
8-10 korianterinjuurta paloiteltuna (tai 1tl korianterijauhetta)
3rkl kasvisöljyä
500g porsaanfileetä leikattuna 5cm siivuiksi
1rkl kalakastiketta
1rkl soijakastiketta
½tl sokeria

valkosipuli-chilikastiketta tarjoiluun:
4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
3 linnunsilmächiliä kevyesti murskattuna
2rkl limettimehua
1rkl kalakastiketta
1tl sokeria

Valmista ensin valkosipuli-chilikastike. Sekoita kaikki ainesosat keskenään pienessä kulhossa. Kastike säilyy jääkaapissa purkitettuna useita viikkoja. 

Survo mustat pippurinmarjat karkeasti morttelissa ja laita ne pieneen kulhoon. Survo valkosipuli ja korianterinjuuret tahnaksi ja sekoita pippurinmarjojen kanssa.

Kuumenna öljy wokki- tai paistinpannussa ja pikapaista puolet valkosipuli-pippuritahnasta keskilämmöllä noin minuutin ajan, kunnes valkosipuli alkaa ruskistua ja tuoksua. Lisää puolet lihasta ja pikapaista korkealla lämmöllä minuutin ajan. Laske lämpöä ja kypsennä pari minuuttia. Poista lämmöltä. Toista jäljellä olevan tahnan ja lihan kanssa. Laita lopuksi kaikki liha takaisin pannulle.

Lisää kalakastike, soijakastike sekä sokeri pannulle. Pikapaista viitisen minuuttia, tai kunnes liha alkaa ruskistua. Tarjoile riisin ja valkosipuli-chilikastikkeen kanssa. 


perjantai 23. lokakuuta 2015

YÖK, EN SYÖ!!!


Ruoka on aika tärkeä juttu ihmiselämässä. Noin niin kuin välttämättömyys elossa pysymiselle. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi? Ruokaan liitetään myös paljon tunteita ja muistoja. Jokainen osaa varmasti mainita ainakin yhden lempiruokansa, ja on ehkä joskus miettinyt mikä olisi se ruokalaji, jota söisi jos saisi koko loppuelämänsä syödä vain yhtä ruokaa. Entä mitä söisi kuolemaantuomittuna viimeiseksi ateriakseen? Ruokaan liittyy paljon eettisiä ja vähemmän eettisiä periaatteita veganismista karppaukseen. Ruuasta voi kehitellä jopa jonkinlaisen uskonnon. Ruoka on hyvä, ruoka on paha. Milloin demonisoidaan rasvaa, milloin sokeria. Kasviksia pitää syödä puoli kiloa päivässä. Maito on luustolle välttämätöntä. Tai sitten se haurastuttaa luita. Joku ruoka ehkäisee syöpää, joku aiheuttaa sitä. Joku syö itsensä hengiltä. Kuinka paljon ruokaa voi rakastaa?

Osteri. Afrodisiakki vai yökötys?
Ruualla osoitetaan välittämistä ja rakkautta. On afrodisiakkeja ja ikimuistoisia ensitreffien illallisia. Tie miehen sydämeen vie vatsan kautta. Thaimaalaisen sanonnan mukaan vastavihitty pariskunta on kirjaimellisesti ”riisi tuore, kala hyvä”. Jo imeväisikäisestä lähtien lapsi saa ruokailun yhteydessä läheisyyttä, oli ruokintaväline sitten rinta tai tuttipullo. Lasta hemmotellaan lempiruuilla. Jokainen meistä varmasti muistaa jonkun ruuan lapsuudestaan hyvin selvästi. Mummon valuraudalla paistamat lihapullat. Äidin leipoma tuore pulla. Koulun kamala läskisoosi ja kumiperunat. Lapsuudesta leijailevat ruuan tuoksut ja niihin liittyvät tilanteet voi palauttaa mieleensä sekunneissa. Ja mitenkäs se ensimmäinen hattara ja siitä seurannut oksennus huvipuistossa?


Ruoka on rakkautta. Vaan mitenkäs sitten suu pannaan, kun oma lapsi kieltäytyy siitä rakkaudesta? Yök, en syö. Tikarinisku äidin sydämeen. Lapsi ei huoli ruokaani. Rakkaudella tehtyä. Hyvää, ravitsevaa, vain parasta omalle kullannupulle. 

Sen minä jo tiedän, mitä siinä vaiheessa EI kannata tehdä. Ei kannata mennä netin anonyymeille keskustelupalstoille etsimään apua. Äitien susilauma hyökkää välittömästi ruokapöydässä loukkaantuneen uhrin kimppuun. Miksi teit niin? Miksi et tehnyt näin? Et toiminut loogisesti. Et ollut tarpeeksi johdonmukainen tai tiukka. Perheenne kuri on olematon. Et taida osata edes tehdä ruokaa. Ei kai teillä VAAN syödä eineksiä? Sen siitä saa, kun ei taaperoimetä. Sen siitä saa, kun taaperoimettää. Noin käy, kun antaa lapselle kaupan soseita. Neuvojia, päällepäsmäreitä ja ilkeilijöitä riittää. Taas kerran ollaan epäonnistuttu äitiydessä, mutta nyt siinä tärkeimmässä asiassa, lapsen ruokkimisessa. Rakkaudessa. Mutta mitä jos tekikin kaiken ihan oikein?

Lohikeitto taaperolle ja aikuiselle.
Minulle itselleni perhe ja ruoka ovat kaikki kaikessa, elämän a ja o. Rakastan ruokaa ja ruuanlaittoa, matkustelen ympäri maailmaa löytääkseni uusia makuelämyksiä ja ideoita kotikeittiöön. Eineksiä en syö. Nykyään on varmasti olemassa jopa loistavia eineksiä, mutta minä haluan tehdä ruokani itse. Valmistaa ja maustaa mieluiten alusta loppuun asti omin pikku kätösin. Tästä periaatteesta pidin kiinni myös lapsen synnyttyä. Tein kaikki vauvan soseet itse. Muistan varmasti ikuisesti sen soseshown, kun keitin omissa kattiloissaan perunaa, kukkakaalia, maissia ja porkkanaa ja soseutin niitä purkkeihin ja pussukoihin. Lapsen kasvaessa jätin soseet karkeammaksi. Lapsi oppi sormiruokailemaan ja alkoi harjoitella lusikalla syömistä. Voi sitä sotkua, kun jogurtti oli lätsytelty pitkin pöytää, naamaa ja lopuksi tipahtanut lattialle. Kohta lapsi alkoikin syödä samaa ruokaa kuin me – tosin tässä vaiheessa opettelin tekemään perinteisempää kotiruokaa, koska olimme tottuneet tekemään vähän eksoottisempia herkkua ja ruokaa, joka ei välttämättä täyttäisi kaikkia kasvavan lapsen ravitsemustarpeita. Ja lapselle ruoka maistui. Melkein kaikki tarjottu sapuska upposi.

Haarukankäytön harjoittelua lihapadalla.
Kunnes lapsi kasvoi edelleen ja alkoi nirsoilla. Kieltäytyä ruuasta ja yökkäillä sille. Älkää käsittäkö väärin, meidän lapsemme on ihan superkiltti. Hän ei yökkäillyt ilkeyttään, vaan fyysisenä reaktiona epäilyttävälle tai oudon tuntuiselle ruualle. Ei hän kieltäytynyt kiukutellakseen tai loukatakseen ruokafriikkejä vanhempiaan. Mutta kylläpä se kirpaisikin. 

Laivalla herkutellaan buffetissa. Oliiveilla.
Nirsoilussa kyse ei ollut erikoisista makuelämyksistä. Tyttö rakasti jo taaperona basilikaa, oliiveja, graavilohta ja sinihomejuustoa. Makuja, jotka eivät ole ehkä kaikille aikuisillekaan mieluisia, lapsista puhumattakaan. Tyttö ei syönyt kanaa. Ei juureksia. Ei kalaa. Ei makaronilaatikkoa. Ei jauhelihakastiketta. Ei kinkkukiusausta. Mitä näitä nyt on, lasten lemppariruokia. Ja uskokaa pois, lapsellemme tarjottiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Lapsi ei vain yksinkertaisesti pystynyt syömään mitään, missä ainekset olivat sekaisin. Jauheliha ja makaroni upposivat, jos ne olivat erillään lautasella. Mutta makaronilaatikko aiheutti yökkimisrefleksin. Salaatin ainekset olivat kaikki omissa kasoissaan. Kastikkeet olivat aivan mahdoton ajatuskin. Ei siis jauhelihakastiketta, ei nakkikastiketta, ei ruskeaa kastiketta eikä ainakaan mitään vaaleaa kastiketta. 

No johan alkoi mennä mahdottomaksi. Niin hyvin oli minunkin päähäni iskostettu, että kaikkien on syötävä samaa ruokaa samaan aikaan pöydässä. Perheen yhteisenä, harmonisen autuaana ruokailuhetkenä. Mikä avuksi? Kokeilimme läpi kaikki lapsenkasvatuksen peruspilarit: kiristys, lahjonta, uhkailu. Jos et syö, et saa katsoa Kaapoa koneelta. Jos syöt, saat jälkkäriä. Tai lelun. Tai oman ponin tai maailmanympärysmatkan tai ihan mitä vaan, kunhan nyt P**KELE söisit!!! Ei auttanut.

Johdonmukaisesti yritimme toteuttaa kasvatusmetodejamme, periksi antamatta ja säännöistä lipsumatta. Alkoi sadella ohjeita viisaammilta. Kyllä se syö, kun vaan sinnikkäästi tarjoat sitä ruokaa. Ei muuten syö, vaikka viikon tarjoaisin sitä ruokaa. Kyllä se syö, kun sillä on tarpeeksi nälkä. Ei muuten syö. Se itkee nälkäänsä ja huutaa kiukkuaan kun verensokerit laskevat, mutta se ei syö. Et vaan anna sille mitään muuta vaihtoehtoa. Lämmität sen saman ruuan aina vaan uudelleen kunnes se syö. Aijaa. Saako lapsen siis tappaa nälkään, koska se ei sittenkään syö? Tai jos loppuunuupuneena itkusta ja nälästä yrittää syödä, kun ei muutakaan ole tarjolla, mutta yökkää ruuan silti vessanpönttöön? Tai sitten se toinen konsti: Jos ei syö niin ei syö – syököön seuraavan aterian sitten jos maistuu. Näin mentiinkin jonkin aikaa. Lapsi söi aamupalajogurtin ja iltapuuron valtavaan nälkäänsä hotkien. Hetkinen. Sehän pystyy piru vie elämään noin. Jogurtilla ja puurolla. Liekö tuo nyt ihan terveellistä ja monipuolista ravintoa lapselle… Yritimme myös olla kiinnittämättä asiaan liikaa huomiota, tekemättä ruokailusta showta. Mutta kun lapsen pitäisi saada ruokaakin.
Mikä sitä vaivaa?! Miksi se ei syö!? Söihän se ennenkin ihan mitä vaan!!!

Tomaattikeittoa ja raejuustoa.
Niin me istuimme sen yhteisen ruokapöydän äärellä. Valmiiksi kireinä odottaen tulevaa katastrofia. Syö nyt. Maista. Edes vähän. Nyt. Istut siinä vaikka maailman tappiin, mutta syöt. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen sama ralli. Samat lauseet toistuvat, kunnes turhautuminen kasvaa raivoksi ja volyymi alkaa nousta. Lapsi itkee: haluaisi yrittää mutta ei pysty. Ehkä jo vähän pelkääkin ruokailutilanteita. Isä on valmiina komentamaan, pitämään kuria ja järjestystä. Äidillekään ei enää ruoka maistu, ei vaan huvita syödä kun tunnelma on maassa, itkettää ja harmittaa. Siitä on kuulkaa idyllinen ruokailuhetki ja terve ruokakasvatus kaukana. Lopulta aloimme syödä eri aikaan, koska yhdessä syömisessä ei ollut enää mitään järkeä. Lapsi söi tai oli syömättä päivällisaikaan pöydässä. Tuolloin hän sai jonkinlaisen rauhan, eikä tilanne eskaloitunut heti infernaaliseksi. Minä ja mies söimme lapsen käytyä nukkumaan. Nautinnollinen, rauhallinen illallinen ilman kiukuttelua.

Sinä siellä, takarivistä huutelija. Sinä, joka tiedät asian minua paremmin ja joka olisit hoitanut tilanteen paljon paremmin. Sinä, joka olet sitä mieltä, että kyllä se syö. Mikä on sinun inhokkiruokasi? Onko joku ruoka-aine, joka saa vatsasi kääntymään ympäri? Tai joka nyt ei vaan maistu. Kuvittele se ruoka, tai jos sellaista ei ole, niin kuvittele sellainen ruoka jota et ole koskaan maistanut, mutta et varmasti maistaisikaan. Vaikka joku härän kives tai apinan aivot tai tuhatvuotinen musta muna. Kuvittele, että sitä tarjotaan sinulle sinnikkäästi joka päivä, niin maistatko sitä, vaikka ajatuskin puistattaa? Jos olet tosi reipas ja maistat sitä, mutta ensimmäinen suupala tulee vatsalaukusta hissillä ylös, niin maistatko uuden suupalan? No, jos et tänään pysty syömään enempää, niin varmasti huomenna syöt enemmän, eikös juu? Kun olet viikon ollut nälkäinen ja nähnyt öisin painajaisia härän kiveksistä, limaisena löllyvistä aivoista ja mädältä haisevista munista, niin varmasti alatkin jo tykätä niistä uusista makuelämyksistä. 

SEIS. Aloin miettiä. Mikä hemmetin järki tässä koko rumbassa on? Mitä lapsi oppii tästä kaikesta? Ihanko oikeasti tämä nyt on tervettä ruokakasvatusta ja lapsi oppii arvostamaan hyvää ruokaa ja yhteistä ruokahetkeä? Eihän se näin voi mennä. Haluanko oikeasti, että lapseni syö tismalleen samaa ruokaa kuin me, vai riittääkö että lapsi saa monipuolista, terveellistä ruokaa? Eikös tarkoitus kuitenkin ole antaa lapselle ravintoa? Aloin valmistaa lapselle omat ruuat. En enää pakottanut syömään samaa ruokaa, kokeilemaan uusia makuja. Onneksi tyttö kelpuutti sen verran ruoka-aineita, että sain loihdittua niistä jonkin verran vaihtelevia ja tarpeeksi monipuolisia aterioita. Nyt moni oman elämänsä superkokki ja kasvatustieteilijä pyörittää siellä päätään. ”Minä en lähtisi tuollaiseen! Ihan liikaa vaivaa valmistaa lapselle erikseen ruuat!”. Minä säästin ihan hirvittävästi aikaa, vaivaa ja hermojani kun sutaisin lapselle pakkasesta itse tekemiäni lihapullia ja pilkoin salaattiainekset ja keitetyt perunat omiin kasoihinsa lapsen lautaselle sillä aikaa kun valmistelin meidän vanhempien illallista. Tyttö alkoi taas syödä samaan aikaan pöydässä meidän kanssamme eikä kukaan huutanut tai itkenyt.

Taas herkutellaan laivan buffetissa. 
Saisiko kelkan sittenkin vielä käännettyä oikeaan suuntaan? Voisinko onnistua ruokakasvatuksessa? Oppisiko lapsi syömään normaalisti tai… hui kauhistus… jopa nauttimaan ruuasta? Tyttö sai listata omat lemppariruokansa. Etsimme yhdessä netistä kuvia näistä ruuista, tulostimme ja liimasimme paperille. Tyttö sai kirjoittaa näiden lemppariruokiensa nimet kuvien alle. Hän sai valita kerran viikossa yhden näistä ruuista ja valmistin sitä koko perheelle. Tyttö pääsi vaikuttamaan perheen ruokailuun, mutta ei kaikkiin päätöksiin. Yksi ruoka viikossa oli täysin hänen päätettävissään. Tuosta lemppariruokalistasta tyttö oli kovin iloinen ja ylpeä.


Rauha palasi keittiöön. Kun ruokailu ja ruuanlaitto oli taas mukava tapa viettää iltaa, tyttö uskaltautui keittiön puolelle. ”Isi ja äiti laittavat ruokaa, voisitko kulta auttaa ja lukea meille reseptiä?”. Ja tyttöhän auttoi. Ei sillä, että juuri lukemaan oppineen lapsen reseptinluvusta olisi suunnatonta apua ollut. Tytön jäädessä tavaamaan vaikeita sanoja ja miettimään mittayksikköjen lyhenteitä vilkaisin hänen olkansa takaa reseptiä ja jatkoin ruuan valmistamista omaan tahtiini. Olimme saaneet tytön keittiöön. Pikkuhiljaa tyttö alkoi kiinnostua siitä mitä teimme. Mikä tuo on? Miltä se maistuu? Saanko maistaa vähän? Voinko pilkkoa tuon? Miten tämä kuuluu leikata? Annoin tytön kokeilla ainesten valmistelua kaikessa rauhassa. Puraisin itseäni kieleen, kun meinasin huomauttaa epätasaisista porkkanajulienneista. Vaikka eipä niissä juuri huomauttamista ollut, tarkka ja huolellinen tyttö. 

Tarkkana kuin porkkana.
Kun lapsi oli huomannut miten hauskaa ruuanlaitto on, ja nähnyt miten ruokaa tehdään, alkoi hän innostua maistelusta enemmänkin. Tyttö ei ole koskaan syönyt kaupan valmisjogurtteja, mutta on aina rakastanut maustamatonta turkkilaista jogurttia. Hänen hämmästyksekseen sitä tuli myös tsatsikiin. Siihen tuli myös kurkkua ja sitruunaa. Tuttuja, mieleisiä aineita. Niistähän tuli loistava yhdistelmä! Tytöstä tuli perheemme tsatsikivastaava. Hän sai tehdä tsatsikin alusta loppuun asti itse. Välillä maistellen, mausteita lisäten. En itsekään osaa tehdä parempaa tsatsikia.

Tyttö valmisti koko perheelle Jamie Oliverin ohjeella possua raparperipedillä.
Ruuanlaitosta tuli perheen yhteinen harrastus. Tyttö oppi maistelemaan uusia ruokia ja rakastumaan uusiin aineksiin. Monta vuotta siinä kestikin. Nyt nuo nirsoiluvuodet tuntuvat kaukaisilta painajaisilta. On vaikeaa palauttaa mieleensä millainen sotatanner tuo samainen ruokapöytä oli muutama vuosi sitten. Nyt tyttö syö oikeastaan kaikkea. Hänen lemppariruokiaan ovat vietnamilainen, mausteinen pho-keitto ja thaimaalainen pad thai. Tyrskähdän vieläkin pieneen itkuun kun muistelen hetkeä, jolloin lapsi ylisti medium miinukseksi jätetyn pihvin täydellistä kyspyyttä ja sen kanssa tarjottua bearnaisekastiketta lempparikseen. Minun lapseni söi kastiketta. KASTIKETTA! Hallelujaa! 

Venäläinen illallinen ja tytön uusi lemppariherkku: karitsanlihapelmenit.
Viime talvena matkustimme Thaimaahan ja tyttö söi autenttisissa, pienissä muovituoliravintoloissa kuluneista padoista muovisille lautasille kaavittuja aitoja thaikkuherkkuja laidasta laitaan. Tom kha kaista tuli hänen uusi suosikkinsa. Ensi talvena suuntaamme Vietnamiin maistamaan autenttista pho-keittoa. Täytyy myöntää, että en minä vaan tuon ikäisenä uskaltanut maistella noin ennakkoluulottomasti. Ihmiset ovat erilaisia. Se, mikä toimi teidän perheessä kun Pirkko-Petteri alkoi kiukutella ruokapöydässä, ei välttämättä toimi meillä. Se, että meidän ruokatarinallamme oli onnellinen loppu, ei tarkoita että muissa perheissä sama kaava toimisi alkuunkaan. Muistan niin elävästi miten besserwissereiden ohjeet ja halveksuvat oletukset sattuivat, ettei tulisi pieneen mieleenikään jaella omia kokemuksiani universaaleina totuuksina. Olkoonkin, että jonkun Nobelin palkinnon vähintäänkin ansaitsisin saavutuksistani ruokanirsoilijan käännytystyössä pikkukulinaristiksi.

Pad thai ja taidokasta syömäpuikkojen käyttöä.


P.S: Tulevana maanantaina 26.10.2015 lasten ruokanirsoilu on aiheena Marja Hintikka live –ohjelmassa. En ole vielä varma uskallanko katsoa.

P.P.S: Tämän kirjoitus on tehty täydessä yhteisymmärryksessä tyttäreni kanssa ja siihen liitetyt kuvat ovat tyttäreni hyväksymiä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...