LIME-SALMIAKKI-JUUSTOKAKKU - "MUSTAN HELMEN KIROUS"

Tytön merirosvosynttäreille olin vakaasti päättänyt tehdä noita nokinenän turkinpippuritorttua. Olin nimennyt sen jo etukäteen uudestaan mustan helmen kiroukseksi, joten liekö ihme että kakun päälle tuntui langenneen pahaa karmaa roppakaupalla. Tajusin nimittäin, että osa kutsuvieraista on vegejä (paha periköön kaikki veget, terveisiä pikkuveljelle) eikä liivatteella hyydyttäminen siten käy päinsä. No juustokakkuhan on ainut leipomus jonka saan aina onnistumaan, joten stressaannuin välittömästi bravuurini muokkaamisesta liivatteettomaksi. Pähkäilin ensin vegegelin käyttöä, mutta luettuani Kinuskikissan blogista vinkin, että osan juustokakun aineista olisi hyvä olla kuumennettavissa jos vegegeliä haluaa käyttää, luovuin koko ökötistä. Olin jo luopumaisillani toivosta, kun armas Kitinen vinkkasi minulle kondensoidun maidon avulla hyydytetyn lime-sitruunakakun. Kiitos tämän vinkin, oma versioni itse juustokakusta onnistui täydellisesti ja koostumuksesta tuli miellyttävä.

Seuraavaan ongelmaan törmäsin kaupassa: Hyväksi havaittu musta domino oli ilmeisesti kausituote eikä sitä enää kaupan hyllyltä löytynyt. No, korvasin mustat dominot tavallisilla dominoilla. Mutta lopullinen kirous piili lakritsakuorrutteessa - koska liivatteella hyydyttäminen ei käynyt, kokeilin vegegeliä. Ja voi räkä mitä tytinää kastikkeesta tuli! Vegegel jäsähti välittömästi lakritsakastikkeeseen ja lopputulos näytti ulkoavaruudesta valuneelle. Onneksi olin hamstrannut toisenkin purkin lakritsakastiketta. Sen keittelin hyytelösokerin kanssa ja lopputulos näytti hyvälle vielä siinä vaiheessa kun valutin sen kakun päälle. Juhlapöydässä kakkua leikatessa paljastui karu totuus: hyytelösokeri oli tehnyt kastikkeesta äärimmäisen venyvää, paljon venyvämpää kuin minun sietokykyni leipoessa. Juustokakku antoi periksi sitkeän kuorrutteen alla ja kuorrute venyi kahvipöydän päästä päähän kakkua tarjoillessa. No, kokemus oli opettavainen. Jatkossa käytän AINA liivatetta juustokakuissa, ainakin kiilteissä. Ja juustokakun maku oli kaikkea muuta kuin kirottu. Lime ja salmiakki toimivat edelleen. Pari päivää jääkaapissa tasaannuttuaan kakun pohja oli kostean mehevä ja kuorrutekin totteli paremmin veistä. Herkuttelin syntisesti viimeiset palat ylhäisessä yksinäisyydessäni välittämättä leualle venyvistä lakritsanoroista. Mmmm.....

1 pötkö Dominoita
30g pehmeää voita

1prk (397g) kondensoitua maitoa
200g maustamatonta tuorejuustoa
250g mascarponea
2 limen raastettu kuori ja mehu
2 sitruunan raastettu kuori ja mehu

kourallinen turkinpippurirouhetta

2dl lakritsakastiketta
1dl (?) hyytelösokeria

20cm irtopohjavuoka

Hienonna dominot monitoimikoneessa ja lisää sekaan pehmeä voi. Painele seos leivinpaperilla pohjustetun irtopohjavuoan (20cm) pohjalle.

Pese limet ja sitruunat, raasta kuoret ja purista mehut. Vatkaa kaikki täytteen aineet (sitrusmehut, kuoriraasteet, mascarpone, kondensoitu maito ja tuorejuusto) sekaisin. Kaada puolet seoksesta dominopohjan päälle ja ripottele tähän väliin turkinpippurirouhe. Kaada päälle loput seoksesta ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia.

Valmista sitten lakritsakuorrute (suosittelen tässä nokinenä-tortun liivatteellista versiota jos kakun ei tarvitse olla vege): kiehauta lakritsakastike, lisää hyytelösokeri ja kuumenna. Anna sitten hieman jäähtyä ja levitä lakritsikastikeseos kakun päälle. Anna hyytyä jääkaapissa mielellään yön yli. Itse koristelin kakun vielä vaahtokarkin makuisesta kaulittavasta massasta tehdyllä pääkallolla.