RACLETTEILLALLINEN

Reilu vuosi sitten sain kutsun elämäni ensimmäiseen racletteiltaan. Touhu oli niin hauskaa, että onneksi ehdin nipin napin vielä tuolloin esittää joulupukille toiveen ja sain joululahjaksi oman raclettegrillin. 

Mikä on hauskinta racletteillallisessa? Se on varsin vapaamuotoinen ja rento tapa sekä valmistaa ruokaa että sitä syödä yhdessä. Grilliin voi heittää lähes mitä tahansa. Voi valita lemppariaineksensa ja valmistaa ne joko raclettegrillissä tai syödä sellaisenaan. Touhu on myös mukavan sosiaalista. Yhdessä ainesten valitseminen ja grillissä kääntely jättää sopivasti tilaa puheensorinalle.

Racletteillallisella on yleensä tarjolla esimerkiksi:

- leipää

- kasviksia 

(kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, paprikaa, sipulia, keitettyä perunaa)

- säilykkeitä 

(hillosipuleita, cocktailkurkkuja, oliiveja)

- lihaa 

(ilmakuivattua kinkkua, salamia, makkaraa, pekonia, naudan fileetä ohuina siivuina)

- juustoa 

(raclettejuustoa ja/tai muuta sulatettavaksi sopivaa, sivutettavaa juustoa)

- mausteita ja maustekastikkeita

Raclettegrillin alatasolle laitetaan juusto sulamaan omaan lapioonsa. Jos haluaa, juuston alle voi laittaa jotakin lisukkeista lämpenemään. Muut ainekset paistetaan grillitasolla - tai jätetään paistamatta, ihan kuinka vain. Esim. ilmakuivattu kinkku tai salami ovat ihania sekä paistettuna että sellaisenaan. Ohueksi siivutettu naudan ulko- tai sisäfilee on herkullista, kun sen vain nopeasti käyttää grillissä ja maustaa sormisuolalla ja mustapippurilla. Kun mieluisat ainekset ovat valmiina, otetaan leipäpala, kasataan sille lisukkeet ja lopuksi valutetaan päälle ihana, sula juusto. Tai vaikka toisin päin, juusto alle ja lisukkeet päälle. 

Sipulia, keitettyä perunaa, cocktailkurkkua, paprikaa, hillosipulia, pekonia, chorizoa ja naudan ulkofileetä.

Nyt kun erilaisia yhdistelmiä on tullut testattua muutamia kertoja, alan vihdoin päästä jyvälle siitä miten tykkään omat racletteherkkuni valmistaa ja koota. Aineksia ei kannata olla liikaa. Muutama hyvä yhdistelmä riittää. Toki, jos on kasaamassa illanviettoa ystävien kanssa, voi tarjottavia olla useampaa sorttia, jotta jokaiselle löytyy jotakin mieleistä.  Paistettavien ja sellaisenaan tarjottavien ainesten suhde kannattaa olla tasapainossa. Ei kannata ahnehtia liikaa paistettavia lisukkeita, jotta lisukkeet saa kypsennettyä juuri sopiviksi  yhtä aikaa. 

Itse pidän racleten kanssa enemmän vehnäpaahtoleivästä kuin esimerkiksi patongista. Ohut paahtoleipäviipale ei tee annoksesta turhan tuhtia, vaan annoksia jaksaa syödä useamman. Leivän paahdan leivänpaahtimessa samalla kun ainekset tirisevät grillissä ja juusto on sulamassa. 

Peruna on mielestäni turhan täyttävä lisuke. Kesäkurpitsa taas hieman liian mauton. Sen sijaan pidän herkkusienistä ja sipulista. Herkkusienet paistan pehmeiksi, sipulin jätän hieman napakaksi. Sipulirenkaita on hieman vaikea paistaa, ja olenkin nyt ihastunut kevyesti paistettuun kevätsipuliin. 

Vannoutuneena lihansyöjänä tunkisin grilliin vaikka kaikkia mahdollisia lihoja. Chorizo ja tuoremakkara ovat herkullisia, mutta tuppaavat hajoamaan helposti. Naudanliha, salami ja ilmakuivattu kinkku ovat lemppareitani. Grillissä niiden ihana, rasvainen suolaisuus korostuu. No, ei pekonikaan pahaa ole. Ikinä.

Leikkeleiden ja juuston rasvaisuuttaa taittavat kivasti vihreät oliivit, hillosipulit ja cocktailkurkut. Itse suosin Deliciestin Villen rapsakka -maustekurkkuja, joiden maku, koko ja koostumus tuntuvat istuvan mukavasti annoksiin. Ne on niitä, minkä kyljessä hymyilee Ville Haapasalo. 

Annokset maustan mustapippurilla ja sormisuolalla - mieluiten savusormisuolalla, koska olen heikkona savun makuun. Kastikkeeksi saatan töräyttää Blå Bandin Mexican hot sauce -majoneesikastiketta. 

Yhden salaisuuden aion lopuksi jakaa. Nokare dijonsinappia tekee tällaisesta herkkukokonaisuudesta suorastaan taivaallisen.