Pahoitteluni kuukauden mittaisesta blogihiljaisuudesta. Muuten varsin mukava vuosi päättyi todella uuvuttavissa merkeissä työrintamalla. Onneksi juuri tänä vuonna kohdalleni osui sekä vapaa joulu että uusi vuosi, ja nämä vapaat pyhitin täysin lepäämiselle, perheelle, ruualle ja viinille.
Perheemme jouluperinteisiin on kuulunut askarrella jokin vähän erikoisempi piparkakkukyhäelmä. On ollut joulupukin pororekeä, seimikuvaelmaa, kirkkoa, kotimme pienoismallia ja ties mitä. Tänä vuonna tyttö pyysi ihan tavallista piparkakkutaloa. Koristeet piparkakkutaloon halusin löytää kaappiemme kätköistä valmiiksi löytyvistä aineksista. Kun "oikeita" koristeita ei löytynyt, aloimme tarkastella mitä mausteita meillä on käytössämme.
Siitä se ajatus sitten lähti.
Piparkakkutaloomme johtaa kahvipavuista, musta- ja maustepippureista sekä korianterinsiemenistä tehty polku. Seesaminsiemenistä sain idean lintulautaan, ja sattumalta maustepussista löytyi ihan linnun näköinen rikkinäinen tähtianis, joka sai vielä pään maustepippurista ja nokan kuivatusta chilistä.
Kanelitangosta ja neilikoista syntyi talon pihaan nuotio, jonka liekit tein chilistä ja sulatetusta sokerista. Jonkinlainen joulun ihme lienee ollut se, etten ensimmäistä kertaa elämässäni polttanut sormiani piparkakkutaloaskartelussa kertaakaan. Liimailuun käytän aina sulatettua hedelmäsokeria, joka on helpompaa käyttää kuin tavallinen sula sokeri eikä polta sormiakaan yhtä helposti.
Halusin tänä vuonna kuuseemme jotain ruokaharrastukseen liittyvää koristusta. Askartelimme omat kuusenkoristeemme kertakäyttöaterimista ja kuohuviinipullon korkeista.
Jouluaattona vierailimme nauttimassa perinteistä jouluruokaa mieheni vanhemmilla sekä vegaanisen kahvipöydän antimia äitini luona. Pääsinpä maistamaan ensimmäistä kertaa porkkalaakin. Porkkala on siis kylmäsavulohta imitoivaa porkkanaa. Ei se nyt ihan "täydestä" mennyt, mutta ihan hauska ja onnistunut kalankorvike vegaanipöytään.
Aattoiltana olimmekin niin ähkyjä, ettemme todellakaan jaksaneet edes ajatella suunnittelemaamme kahden ruokalajin illallista, vaan herkuttelimme alunperin alkupalaksi suunnitellulla jouluisella porocarpacciolla.
Joulupäivän iltaan mennessä alkoi tuntua jo siltä, että mahaan saattaa alkaa taas mahtua tuhdimpaakin ruokaa. Valmistimme ihanaa bataattipyrettä, aurajuustotaateleilla täytettyä, pekoniin käärittyä possua sekä punaviinikastiketta.
Tapaninpäivän illallinen oli koko joulun herkullisin kohokohta: täyteläistä vuohenjuustorisottoa, juuri sopivan roseeta ankanrintaa sekä maukasta, jouluista portviinikastiketta.
Näiden ruokien jälkeen ei enää jälkkäri maistunut, mutta kahvin ja glögin kanssa herkuttelimme kehittelemilläni glögijäätelö-pipari-"puffeteilla". NAM! Näiden reseptin näpyttelen blogiin myöhemmin.
Ja tottakai jouluun kuuluu yösyöpöttely! Mitä olisikaan joulu ilman keskellä yötä tehtyä huikopalaa - ruisleipää, jouluista graavilohta, sienisalaattia ja kirjolohen mätiä?!
Ennen vuoden vaihtumista ahdoimme mahamme vielä kerran ääriään myöten täyteen. Raclettegrillin ääressä puuhastelu on hauskaa, ja vuosi takaperin se tuntui sopivan kuin tina kauhaan juuri tähän juhlaan, joten päätimme tehdä siitä uuden vuoden perinteen.
Paahtoleivälle päätyi mm. ilmakuivattua kinkkua, naudan sisäfileetä, chorizoa, chiliä, paprikatäytteisiä vihreitä oliiveja, venäläisiä suolakurkkuja, herkkusieniä ja savupaprikamajoneesia
Tinani jäi hieman mysteeriksi. Jostain kulmasta se näytti Japanilta, toisesta kulmasta kelluvalta (no okei, omasta mielestäni hukkuneelta, mutta perheeni ei pitänyt ajatuksesta) naiselta. Tästä kulmasta ehkä paisuneelta vatsalaukulta. Jos sitä oikein kääntelisi, voisikohan siitä hahmottaa ammatin ruuan parissa?!
Vuoteen 2017 heräsimme nälkäisinä ja janoisina. Nämä perustarpeet tyydyttyivät pikapaistetulla cashewpähkinäkanalla sekä Singhalla. Matkakuumeen taltutamme hieman myöhemmin. Mikäli matkaan ei tule suurempia mutkia, tänä vuonna ruokaterveisiä saatte lukea ainakin Thaimaasta sekä pitkin poikin Eurooppaa.
Illallisella söimme alkupalaksi sinisimpukoita valkoviinissä.
Pääruuaksi nautimme maalaisranskalaisia, béarnaisekastiketta sekä suussasulavaa, kauttaaltaan täydellisen medium miinusta sisäfileepihviä. Tämä onnistuu nykyään kuin itsestään sous vide -menetelmällä. Sain nimittäin syksyllä syntymäpäivälahjaksi sirkulaattorin, ja vaikka aluksi pyörittelinkin moiselle hifistelylle silmiäni, on tämä silmävaiva korjaantunut täysin maistettuani ensimmäistä kertaa kauttaaltaan 53-asteista, mureaa pihviä. Myös sous vide -menetelmästä kirjoittelen paremmalla ajalla lisää. Tämän vuoden puolella kuitenkin - I promise!
Takana on mahtava herkutteluvuosi.
Päällimmäisenä mieleen tulevat makumatkat Thaimaahan, Vietnamiin ja Italiaan. Näistä ikimuistoisista matkoista ja kaikista yhteisistä hetkistä kokkailun ja syöpöttelyn parissa haluan kiittää superfantastista perhettäni - sous chefejäni teinikulinaristia sekä tuota parrakkaampaa herkkusuuta, jonka kanssa yhteistä eloa tuli uutena vuotena täyteen huimat 20 vuotta.
Myös tänä vuonna aiomme matkustella, herkutella
ja rakastaa toisiamme oikein olan takaa.
Oikein nautinnollista vuotta 2017 ja iso kiitos
kaikille seuraajille, lukijoille,
kommentoijille ja Facebookissa tykkäilijöille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti