CAESARKASTIKE

Olen koko aikuisikäni ollut hulluna caesarsalaattiin. Raskausaikana olisin voinut elää sillä. Nykyään varmasti kaikki sen ainesosat ovat kiellettyjen ruoka-aineiden listalla raskausaikana, mutta lapseni taisi saada napanuoran kautta pelkkää caesarkastiketta, niin vahvasti äidin intohimo kyseiseen salaattiin (tai pikemminkin salaatin kastikkeeseen) tarttui myös tyttäreen. Päätimmekin valmistaa täydellistä caesarkastiketta. 

Kaupasta löytyy pari ihan siedettävää caesarkastiketta. Jotain niistä silti puuttuu. Nyt, kun valmistimme kastiketta itse, sanoisin, että niistä puuttuu caesarkastike. Teimme pienen testin. Maistoimme rinnakkain kaupan hyväksi kokeilemaamme caesarkastiketta ja itse valmistamaamme. Ero oli kuin yöllä ja päivällä - en enää erottanut, mikä kaupan kastikkeessa muka aiemmin maistui hyvältä. Kaupan kastiketta aiemmin diggaillut tytärkin kävi sylkemässä sen viemäriin, koska maku oli julkean pistävä verrattuna omatekoiseen, maukkaan pehmeään kastikkeeseen.

Se valmistuu näin.

1 muna

1tl dijonsinappia

1 valkosipulinkynsi raastettuna

2½ dl rypsiöljyä

½ tl suolaa

½ tl vastarouhittua mustapippuria

2rkl parmesaaniraastetta

1rkl vastapuristettua sitruunamehua

6 anjovisfileetä

Riko muna korkean ja kapean astian (muovituoppi tai vastaava) pohjalle ja mittaa sinne myös sinappi, valkosipuliraaste, suola ja mustapippuri. Aseta sauvasekoitin astiaan niin, että nämä ainekset jäävät sen alle. Kaada päälle öljy. Käynnistä sauvasekoitin ja suristele öljy munan ja mausteiden sekaan. Kun nostat sauvasekoitinta rauhallisesti, öljy sekoittuu munaan vähän kerrallaan muodostaen emulsion, majoneesin. Kun emulsio on syntynyt, voit suristella reippaamminkin ylös alas. Lisää sitten parmesaaniraaste, sitruunamehu ja 4 anjovisfileetä ja suristele taas kunnolla sekaisin. Maista. Lisää tarvittaessa makusi mukaan vielä 1-2 anjovisfileetä ja/tai hieman sitruunamehua.

Pilkunviilaajan huomautus:

Netti on pullollaan caesarkastikereseptejä. Osaa niistä ei mielestäni tulisi kutsua caesarkastikkeeksi, koska niissä ei ole sitruunamehua, parmesaania tai anjovista - aineksia, jotka mielestäni ehdottomasti kuuluvat klassikkokastikkeeseen. 

Mutta mikä sitten on klassinen ohje? 

Se, mitä minä miellän klassiseksi caesarkastikkeeksi, ei ole alkuperäistä reseptiä nähnytkään.

Legendoja caesarsalaatin syntyhetkestä on useita. Yhteistä tarinoille kuitenkin lienee, että caesarsalaatti kehiteltiin hyvin vähäisistä aineksista. 

Italialaissyntyinen Alex Cardini työskenteli veljensä Caesarin ravintolassa Meksikossa vuonna 1924, kun paikalle pölähti Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän juhlijoita. 

Alexilla ei ollut juurikaan ruokatarpeita, ja veli Caesar onkin sanonut, että juhlijoille tarjottuun salaattiin kuului vain kuusi ainesta: roomansalaatti, valkosipuli, oliiviöljy, leipäkuutiot, parmesaanijuusto ja worcestershirekastike. 

Kastike syntyi ilmeisesti alunperin vain öljystä, sitruunamehusta, valkosipulista, suolasta ja mustapippurista sekä mahdollisesti tipasta worcestershirekastikkeesta, 

josta saatiin kastikkeeseen sardellin (anjoviksen) maku. 

Siinä siis klassista caesarkastiketta! 

Nykyään "klassiseen" caesarkastikkeeseen lisätaan sardelleja, joiden itse miellän ehdottomasti kuuluvan "oikeaan" caesarkastikkeeseen. 

Mutta kuten (lähes) aina, alkuperäiset klassikot ovat syntyneet hyvin simppeleistä, vähistä aineksista.