THAIMAALAINEN RUOKA JA RUOKAKULTTUURI KOOKOSPÄHKINÄN KUORESSA

Miksikö rakastan thaimaalaista ruokaa? Sen lisäksi että se on herkullista ja omaleimaista, rakastan thaimaalaisten suhdetta ruokaan ja ruuan keskeistä osaa thaiden elämässä.

Thain rakkaus ruokaan näkyy jo kielessä: monet ruokailuun liittyvät sanonnat viittaavat ruokaan. Vastavihitty pariskunta on yhtä kuin ”riisi tuore, kala hyvä” (khao mai, plaa man). Kun rakkaus on kuihtunut, sanonta vaihtuu muotoon ”riisi huono, kala mätä”. Tervehdys ”kin khao laew reu yang” tarkoittaa ”mitä kuuluu”, mutta kirjaimellisesti käännettynä lause kuuluu ”oletko syönyt jo riisiä?”. Ruokailun aluksi kehotetaan ”syömään riisiä”, vaikkei riisiä tarjolla olisikaan. Riisi onkin hyvin keskeisessä osassa Thaimaan ruokavaliossa, taloudessa, kulttuurissa ja perinteissä.



Thait syövät usein ulkona. Ruoka syödään aina yhdessä ja annokset jaetaan. Ruokapöydässä on lukuisia annoksia eikä tarjoiluastioita ojennella eteenpäin vaan jokainen kurottelee ottamaan muutaman lusikallisen ruokaa lautaselleen riisin kanssa nautittavaksi – tai joku muu tekee sen puolestasi ellet yletä. Thaikeittiössä ei ole alkupaloja eikä pääruokia, annoksia tuodaan ja syödään sitä mukaa kun niitä keittiöstä valmistuu. Ravintolakäyttäytyminen on mutkatonta – ei ole tavatonta tuoda ravintolaan omaa thaiviskipulloa juotavaksi, ainakaan thaiden keskuudessa.

Ruokakojuja ostoskeskuksessa Chiang Maissa

Thaimaalaiset tuntuvat syövän koko ajan. Jokaisessa korttelinnurkassa on ruokakärry tarjoamassa antimiaan, jotka eivät ehdi hiiligrillissä kuivettua kun ohikulkijat ottavat naposteltavakseen naurettavan halpoja pikkuherkkuja. Naposteltavilla ei ole tarkoitus täyttää vatsaansa, vaan napata yksi varras toisesta kojusta ja pari ötökkää seuraavasta. Kun thaimaalainen ei syö, hän puhuu ruuasta. Ruuan ääressä suunnitellaan jo seuraavaa ruokailua. Tämä jos mikä osuu kuin nyrkki silmään meidän ajattelutapaamme.


PÄÄPIIRTEET



Sitä, tätä ja tuota - otetaan thaimaalaiseen tapaan vähän kaikkea!

Thaimaalaiselle ruualle tyypillistä on perusmakujen harmonia – ja niiden yhdistelemisen sinfonia! Suolainen, makea, hapan ja karvas – sekä tulinen! Ruuissa tärkeää on myös suutuntuma – samalla lusikallisella saat suuhusi jotain pehmeää ja jotain pureskeltavaa. Tietyt perusraaka-aineet toistuvat ruokalajista toiseen, mutta aineksia yhdistellään eri tavoin niin että samoista aineksista saadaan kymmeniä täysin erilaisia herkkuannoksia. Aterialla tarjottujen annosten ei kuuluisi olla samankaltaisia keskenään vaan niidenkin tulisi täydentää toisiaan: salaattia, currya, keittoa. Jotain tulista, jotain mietoa, jotain hapanimelää. Jonkun ruuan tulee olla suussa pehmeää, joku rapsahtelee ja rouskuu hampaiden välissä. Tarjolla on kanaa, lihaa, mereneläviä. Herkut on valmistettu wokkaamalla, höyryttämällä ja uppopaistamalla.

Vaikka thairuoka on tunnettu tulisuudestaan, eivät kaikki ruuat suinkaan polta suuta. Useiden niistä ei missään nimessä kuulukaan olla tulisia. Osan ruuista voi tilata mietoina (mai phet) tai tulisina (phet) . Itse rakastan tulista ruokaa ja suuni on tottunut thaimaalaisiin hiirenkakkachileihin (phrik ke noo), joten tilaan ruokani ”phet phet”, thaimaalaisittain tulinen. Turistikohteissa on tosin kalpeanaamaisena ulkomaanelävän ä vaikea saada ruokansa todella tulisena, koska thaimaalaiset ovat tottuneet siihen ettei perusturistin suu chilejä siedä.

Ollessamme Hua Hinissä tilasimme kerran tyypillisen kananjauhelihasalaatin, laab kain, ravintolassa jonka ruokalistalta sitä ei löytynyt. Tolkutettuamme aikamme tarjoilijalle haluavamme salaatin ihan OIKEASTI tulisena, saimme eteemme herkullisen salaatin, jonka perässä seurasi ravintolan kokki, thaimaalainen lupsakka nainen joka kertoi tulleensa tarkistamaan kuka hullu turisti syö tulisempaa ruokaa kuin perusthaimaalainen. Tästä lähtien saimme annoksemme kyseisessä ravintolassa oikean vahvuisena. Samoin kävi kuukauden reissullamme hieman Hua Hinin ulkopuolella pienessä kylässä jossa oli tasan kaksi ravintolaa, joiden ruokalistat tuli kahlattua kuukauden aikana hyvin läpi. Ensimmäisenä iltana tilaamamme ”tosi tuliset” ruuat olivat kyllä hyviä, mutta eivät erityisen tulisia. Syötyämme nämä hyvällä ruokahalulla ja tilatessamme seuraavanakin iltana ruokamme erittäin tulisina, saimme hieman tulisemmat herkut eteemme. Näin teimme joka ilta ja ruuan polte kasvoi asteittain, kunnes viimeisinä iltoina annoksemme näyttivät kasalta chiliä. Hullua tai ei, kaikki tämä chili ei mielestämme peitä ruuan omaa makua – lienee tottumis- tai totuttautumiskysymys. Saattaa olla kyse myös jonkinasteisesta riippuvuudesta.

Kokki on viimein uskonut että pidämme oikeasti tulisesta ruuasta.

Chilien lisäksi thairuuan maussa ja tuoksussa olennaisessa osassa ovat sitruunaruoho, korianteri, thaibasilika (ja pyhä basilika), lime, kaffirlimen lehdet, galangal, inkivääri ja valkosipuli. Yleisiä raaka-aineita ovat myös kevätsipuli, salottisipuli, sienet, tomaatti, pähkinät, idut ja thaimunakoisot. Kookosmaitoa käytetään myös paljon, tosin sen käytössä on alueellisia eroja. Muita tyypillisiä thairuuan maustamisessa käytettyjä ”erikoisuuksia” ovat esim. tamarinditahna, katkaraputahna ja kalakastike.

Thaimunakoisoja, tuoreita vihreitä pippureita ja valkosipulia.

MISTÄ ON THAIKKURUUAT TEHTY?

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, CHILIT eivät ole aina kuuluneet Thaimaan ruokiin. Chili saapui Thaimaan alueelle 1500-luvulla Etelä-Amerikasta Euroopan kautta. Sen jälkeen ne ovat kuuluneet thaikeittiöön erottamattomasti. Chilejä on erilaisia. Nyrkkisääntönä on, että mitä pienempi, sen tulisempi. Värillä ei ole niinkään merkitystä. Pienimmät ja ärjyimmät chilit ovat nimeltään phrik ke noo, hiirenkakkachili. Näitä olemme tuoneet Thaimaasta itsellemme tuliaisina ja pakastaneet pieniin minigrip-pusseihin. Parin nyrkin kokoinen pussi chilejä maksaa torilla noin 10baht (0,3e?) ja chilit kestävät matkan ja pakastamisen hyvin. Niitä ei myöskään tarvitse sulattaa erikseen, vaan pikkuruiset chilit sulavat niitä pilkottaessa.



Usein ruokaohjeissa neuvotaan poistamaan chileistä siemenet, mihin totean vain että tehkööt jokainen kuten parhaaksi näkee, mutta näiden pienien pipanoiden kohdalla moinen nyhertäminen on jopa mahdotonta. Suuria chilejä käytettäessä palkoa voi pyöritellä käsien välissä jolloin siemenet irtoavat chilin sisällä – enää ei tarvitse kuin avata ”paketti” katkaisemalla chili ja ripotella siemenet pois. Chilejä työstäessä kannattaa käyttää kertakäyttöhanskoja. Itse hienonnan chilin yleensä saksilla – chilin pinta ei polta, mutta kun pinta rikotaan, polttava kapsaisiini pääsee valloilleen. Jos päädyt halkom aan chilejä ja kaivelemaan niistä siemeniä, suosittelen lämpimästi ettet koskettele silmiäsi tai kaiva nenääsi ruuanlaiton yhteydessä tai jälkeen. Kapsaisiini ei ole vesiliukoinen joten käsien peseminen ei auta. Chilin polttaessa suuta ei siis myöskään auta juoda vettä. Paremmin toimii esim. riisi – ellet halua yrittää huuhdella rasvaliuokoista kapsaisiinia pois purskuttelemalla suussasi öljyä. Ainiin, ja jos koskettelet chiliä, ole varovainen myös wc:ssä käydessäsi äläkä osoita armaallesi liian läheistä hellyyttä heti ruuanlaiton jälkeen…

Chilejä saa myös kuivattuna ja jauheena. Esim. currytahnan valmistamiseen käytetään suuria kuivattuja chilipalkoja, jotka liotetaan ensin kuumassa vedessä, hienonnetaan ja murskataan muiden ainesten kanssa morttelissa tahnaksi.

Currytahna valmistuu morttelissa.

 Ravintoloissa on yleensä pöydässä maustekippoja, joista chiliä löytyy niin kuivana jauheena kuin ohuina siivuina etikkaliemessäkin. Jollei pöydästä löydy Phrik Nam Plaata eli ”chili vesi kalaa”, sitä saa ainakin tilaamalla. Limellä maustetussa kalakastikkeessa uiskentelevilla ärjyillä chilikikkareilla saa annoksensa maustettua thaimakuun sopivaksi.
 

SITRUUNARUOHO on kova ja monikerroksinen ruoho, joka antaa ruualle hennon sitrusmaisen, kevyen raikkaan aromin. Sitruunaruohoa käytetään isommiksi paloiksi pätkittynä esim. keitoissa joista se jätetään syömättä tai hienoksi hakattuna/murskattuna esim. salaatin maustamisessa. Sitruunaruohoa löytyy nykyään Suomestakin, joskus jopa tuoreena. Ainakin Santa Marian valikoimista löytyy myös säilöttyä sitruunaruohoa ja Spice Upilta sitruunaruohomurskaa, joka on varsin oivallista currytahnoja valmistettaessa ja esim. salaatin maustamisessa. Sitruunaruohoa saattaa löytyä myös kuivattuna. Sellaisena se sopii lähinnä keittojen maustamiseen. Tuore sitruunaruoho kestää hyvin pakastamisen ja toimii siten hyvänä tuliaisena.



KORIANTERI lienee kaikille tuttu yrtti ja se täydentää monen thairuuan raikasta makua olematta kuitenkaan ruuan hallitseva maku. Korianteri lisätään ruokaan juuri ennen tarjoilua.

THAIBASILIKAA käytetään usein curryissa, keitoissa ja pikapaistetuissa ruuissa. Siinä on tavalliseen basilikaan verrattuna hieman aniksen tuoksua ja makua. Tavallista basilikaa voimakkaampaa PYHÄÄ BASILIKAA käytetään kalaruuissa ja pikapaistetuissa ruuissa. Kauppojen hyllyllä on hyvä valikoima basilikalajeja Suomessakin. Jos et löydä thaibasilikaa, älä korvaa sitä tavallisella basilikalla, vaan mieluummin sitruuna- tai vaikka kanelibasilikalla, jotka ovat aromikkaampia kuin tavallinen.

LIME on ruuassa raikastamassa makua ja tuomassa happamuutta. Thaimaalaiset limet ovat miedompia, mutta suomalaisetkin limet kelpaavat thaikokkailuihin varsin hyvin. Sen sijaan sitruunalla ei saa aikaan sitä tiettyä limelle tyypillistä aromia. Ryhmyisestä kaffirlimestä käytetään lehdet ja kuori.
KAFFIRLIMENLEHTIÄ en ole vieläkään löytänyt Suomesta tuoreena. Pakastettuja lehtiä olen tilannut Siam Housesta. Marketeista löytyy kuitenkin onneksi kuivattua tavaraa – Santa Marialta löytyy ainakin hiutalemaista kuivattua kaffirlimen lehteä sekä kokonaisia kuivattuja kaffirlimen lehtiä. Edellämainitut sopivat ruokiin joihin lehdet kuuluu silputa tai hienontaa, viimeksimainitut sopivat keittoihin ja curryihin kokonaisina makua antamaan. Kaffirlimen lehdellä on voimakas, sitruksisen eksoottinen omaperäinen tuoksu joka onnistuu joka kerta huumaamaan pääni ja viemään ajatukset takaisin Thaimaahan.



INKIVÄÄRIKIN lienee lähes kaikille tuttu, ellei makuna niin ainakin nimenä ja ulkonäöltä. Sellaisenaan inkiväärin aromi on polttava vaikkakaan ei tulinen, siksi tätä juurikasvia ei käytetä ruuanvalmistuksessa suuria määriä, vaikka maku miedontuu kypsennettäessä ja hauduttaessa. Polttavasta maustaan huolimatta inkiväärikin antaa ruokaan raikkautta.



TAMARINDI on outo pökäleen näköinen hedelmä josta valmistetaan yleensä ruuanlaittotarkoitukseen kuivaa kakkumaista laattaa tai ruskeaa tahnaa. Epämiellyttävästä ulkonäöstään ja epäilyttävästä tuoksustaan huolimatta tavara on käyttökelpoista, vaikkakaan sellaisenaan en sitä maistelisi. Tamarindia käytetään antamaan ruualle happamuutta.



KATKARAPUTAHNA haisee aivan järjettömän pahalle. Sille, kuin kalanperkeet olisivat unohtuneet roskikseen ja roskis auringonpaisteeseen. Suhtaudu ennakkoluulottomasti – tahnaa käytetään ruuanlaitossa hyvin pieniä määriä ja siitä saa ruokaan vain hennon äyriäisenmaun.

Eipä KALAKASTIKEKAAN herkulliselle tuoksu. Aito ja alkuperäinen kalakastike onkin tehty mädättämällä kaloja auringossa kunnes ne hajoavat ja niistä valunut neste käytetään kalakastikkeeseen. Suomalaiset versiot on valmistettu anjoviksesta. Peräänkuulutan taas ennakkoluulottomuutta, kastiketta nimittäin käytetään pääsääntöisesti kaikkiin thairuokiin eivätkä ne maistu lainkaan kalaisille. Kalakastiketta käytetään suolan asemasta. Pieni teelusikallinen riittää maustamaan suuremmankin määrän ruokaa ja vaikka kastike vielä lusikassa lemuaa, ei kalaisuutta enää valmiista ruuasta erota. Poikkeuksena jotkut salaatit ja kastikkeet joissa kalaisa maku on olennainen, vaikkakaan ei häiritsevä. Jos et voi sietää kalaa tai olet allerginen, korvaa kalakastike ruuanlaitossa soijakastikkeella tai suolalla. SOIJAKASTIKETTAKIN käytetään thairuuanlaitossa. Sitä on kahta lajia, vaalea ja tumma. Tumma on makeampaa kuin suomalaismakuun tuttu kiinalainen soijakastike.

Kotitekoinen phrik nam plaa

ALUEELLISET EROT JA VAIKUTTEITA NAAPUREILTA

ISAAN on Koillis-Thaimaan alue ja tällä nimellä tunnetaan myös alueen keittiö. Nämä herkut ovat Thaimaan tulisimpia. Tahmariisin käyttö on myös täällä yleisempää kuin muualla Thaimaassa. Tahmariisi eli ”sticky rice” syödään sormin. Sen kanssa voidaan tarjoilla som tamia, eli hyvin kuuluisaa isaanilaista kansallismurkinaa, papaijasalaattia. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen salaatti vaan pikkupurtava. Tavallisesta papaijasta rutkasti poikkeava kova vihreä papaija hakataan isolla veitsellä raasteeksi (taitolaji!) ja sekoitetaan chilin, katkarapujen, tomaattien, limen ja pähkinäiden kanssa. Lopputuloksena omaperäinen, tulinen mutta raikas ”salaatti”. Laab puolestaan on salaatti, mutta ulkonäöltään sitä ei sellaiseksi miellä. Pääasiallisesti jauhelihasta koostuva salaatti saa hampaissa rouskahtelevan koostumuksensa paahdetusta riisistä. Makua antavat lime, chili, sitruunaruoho ja kaffirlimen lehdet. Fantastista, yksi ehdottomista thaikkulemppareistani.

Som tam

Laab kai

LANNAN valtakunta sijaitsi Pohjois-Thaimaassa. Alueen keskus oli ja on edelleen Chiang Mai. Alueen keittiö on saanut vaikutteita Myanmarista. Chiang Mai vei sydämeni jo ennen kuin matkustin sinne ensimmäistä kertaa. Chiang Main ja lannakeittiön erikoisuuksia ovat kaksi suursuosikkiani – makkarat ja khao soi. Chiang Main makkarat ovat tuhdisti maustettuja, yrttisiä pötköjä jotka nautitaan muovipussista tarjoiltavan kalakastikkeen ja kokonaisten tai puolitettujen tulisten pikkuchilien kanssa. Aijai, hiiteen kämppärit, hookoot, kabanossit ja sinapit, tässä on makkaraherkkujen kuningas!

Makkaroita myynnissä

Chiang Main kuuluisaa makkaraa ravintolassa

  
Khao Soi on nuudelikeitto, jonka täyteläinen keltainen liemi maistuu makean pehmeältä kookosmaidolta ja lähes intialaisen curryn tapaan kurkumalle. Herkullista, vaikka poikkeaakin tyypillisistä happaman tulisista thaikeitoista.

Täydellinen khao soi

Ihanan suussasulavan mureaa inkivääripossua ja joku toinen paikallinen herkkuannos

ETELÄ-THAIMAAN keittiö on saanut vaikutteensa Malesian suunnalta. Pääsuuntia etelän ruuissa on kolme. Buddhalaisten kookosmaidolla rikastetut curryt ja keitot on maustettu kurkumalla ja pippurilla. Muslimit käyttävät kookoksen sijasta gheetä tai öljyä ja intialaistyyppisiä mausteita kuten neilikkaa ja kardemummaa. Tyypillinen muslimiannos on massamancurry, jossa on perunaa. Indo-malesialaisiin ruokiin kuuluvat suositut satay-vartaat. Kiinalaistyylistä ruokaa ovat erilaiset nuudeliannokset ja mykyt.


HERKKUJA KAUTTA THAIMAAN

Edellä mainittuja herkkuja saa toki kaikkialta Thaimaasta, mutta ne ovat yleisempiä tietyllä alueella. Muita yleisiä thaimaalaisia herkkuja ovat pad thai ja curryt. Pad thai on suorastaan legendan aseman saavuttanut thaimaan ”kansallisruoka” eli lounaaksi, välipalaksi tai jopa aamiaiseksi nautittu hyvin mieto nuudeliannos, josta löytyy myös kanaa, hienoksi ”kokkeliksi” sotkettua kananmunaa ja kevätsipulia. Ruokailija maustaa pad thain mieleisekseen annoksen kanssa tarjoilluilla limellä, sokerilla, chilillä ja pähkinöillä. Annos on ikään kuin thaimaalainen pyttipannu.

Pad Thai

Curryja on lukuisia erilaisia. Ne ovat joko kermaisen paksuja tai liemimäisiä keittoja. Curryja on keltaisia, oransseja, vihreitä ja punaisia ja niitä varten on omat currytahnansa. Currytahnat valmistetaan tuoreista ja kuivista raaka-aineista morttelissa jauhamalla. Edellä lueteltujen värien mukaan nimettyjen currytahnojen lisäksi on muitakin variaatioita, herkullisimpina mainittakoon punaista tahnaa pehmeämpi ja makeampi Chiang Main currytahna ja täyteläisen aromikas Panang –currytahna.

Panang Nya, eli naudanlihaa panang-curryssa

Tom Yam Kung on myös thaiklassikko. Se on kirpeän hapan katkarapukeitto, joka tulisuudestaan huolimatta helpottaa ihmeesti oloa Thaimaan porottavan auringon alla ja toimii neste-ja suolatasapainon korjaajana helteessä. Keitot tuodaan pöytään joko annoskipoissa tai yhteiseksi tarkoitetuissa ylösalaisin käännetyn kakkuvuoan näköisissä astioissa joiden alla leimahtelee polttimessa tuli pitämässä keiton porisevan kuumana. Tom Yam –keittoa saa myös kanaversiona, Tom Yam Kai, ja kanakeitoista kokeilun arvoinen on myös kookosmaidon pehmentämä hapan Tom Kha Kai.

Tom Yam Kung

Tom Yam Kai

Tom Kha Kai

 Yksi lempiannoksistani on yam nya, tulisen kirpeä naudanlihasalaatti.

Yam Nya

 Kalaruuista suosikkini on kokonaisena uppopaistettu rapeanahkainen kala, jonka kanssa tarjoillaan erikseen vahvan valkosipulista chilikastiketta.

Kokonaisena paistettu kala chili-valkosipulikastikkeella

 

Kokonaisena paistettu kala mangosalaatilla

 Kannattaa kokeilla myös äyriäisiä, etenkin jos matkustaa rantakohteeseen (mitä kauemman merestä matkustetaan, sitä vähemmän suosittelen kalaruokia – lukuun ottamatta kuitenkaan Bangkokia ja Chiang Maita joista saa loistavia kala- ja äyriäisruokia!). Merenantimet ovat järjettömän halpoja Suomen hintoihin tottuneelle ja herkut taidolla valmistettuja. Useissa ravintoloissa saa valita herkkunsa elävältä akvaarioista tai vähemmän elävinä jäisistä altaista. Merenherkkuihin tottumattomalle helppo kokeiluannos voisi olla vaikka paneroidut, uppopaistetut katkaravut makealla chilidipillä. Kokeneempi uskaltanee maistaa arvostettua hummeria tai minun suursuosikkiani, mustekalaa sitruunaisessa kastikkeessa tirisevällä pannulla. Annos tuodaan pöytään polttimella varustetulla tarjoiluastialla ja tulisen kirpeä kastike on oikotie nirvanaan.

Katkarapuja ja hapanimeläkastikkeella

Hummeri

Taivaallisen hyvää mustekalaa valkosipuli-sitruunakastikkeessa!

   
Kokeilemisen arvoisia ovat myös kalakakkuset ja possun jauhelihalla päällystetyt rapeat leivät – molemmat tarjoillaan makean dippikastikkeen kera. Jos ei välitä tulisesta ruuasta ja haluaa pitäytyä tutuissa mauissa, kanaa sweet&sour –kastikkeessa on melko varma valinta.

 

Itsetehdyt kalakakkuset

Makea kastike kalakakkusille tai rapeille jauhelihaleiville.

  

Kanaa hapanimeläkastikkeessa

Varsinaiset thaimaalaiset jälkiruuat ovat aika kamalia. Riisistä ja kookoksesta tehdyt hyytelöt ja kummalliset limaiset imelät pallerot kookosmaidossa eivät houkuttele herkuttelemaan, mutta khao niaw ma-moang on aivan ehdoton jälkiruokahitti. Kookosmaidolla rikastetun tahmariisin kanssa tarjoillaan tuoretta mangoa ja suolaisenmakea, suussa sulava makuyhdistelmä vie kielen mennessään.

Jälkiruokana ja välipalana kannattaa maistella hedelmiä, joiden valikoimasta ei Thaimaassa ole pulaa. Papaija, mango ja ananas ovat monille tuttuja, mutta Thaimaassa nämä ovat makeampia ja maukkaampia. Tuoretta ananasta saattaa saada myös suola-sokeri-chili –seokseen dipattavaksi – mielettömän herkullinen kombinaatio makeaa, suolaista ja tulista! Kokeile myös mangosteeniä, litsiä, rambutaania ja pitaijaa. Jos haluat kokea jotain hyvin eksoottista, kokeile duriania. Sen kuvataan maistuvan hyytelömäiselle mädälle sipulilla. Mielenkiintoista. Älä kuitenkaan yritä ostaa duriania tuliaisiksi – sen haju on niin vahva että Thaimaassa on oma kieltokylttinsä durianille – näitä kylttejä löytää mm. hotellien auloista! Vaan miksiköhän thait kutsuvat vaaleita turisteja nimellä ”farang” eli guava?

Hedelmiä

Jos haluaa kokeilla jotain erilaista, voi markkinoiden kojuista maistella toukkia tai heinäsirkkoja

ERIKOISRUOKAVALIOT

Kasvissyöjä selviytyy Thaimaassa takuulla hengissä. Pähkinä-allergikon ja kala-allergikon kannattaa kuitenkin varoa ja tehdä tarjoilijalle hyvin selväksi, että kyseisten aineiden syömisestä lähtee henki - vaikkei lähtisikään. Muuten asiaa ei oteta tosissaan. Moneen ruokaan on ”piilotettu” pähkinöitä ja kalakastiketta käytetään kaiken ruuan maustamiseen. Jostain kumman syystä itse en saa Thaimaassa oireita pähkinöistä, vaikka kotimaassa suuni alkaa turvota pienistäkin määristä pähkinää.


RUUANLAITTO

Lähdimme viimeksi Chiang Maissa kokopäivän retkelle vuorille. Oppaanamme meillä oli puhelias thaimies, joka poikkeuksellisesti puhui ymmärrettävää englantia sujuvasti ja päivän aikana saimmekin kuulla thaimaalaisten elämästä ja olettamuksista kohdusta hautaan. Oppaamme valitteli kovasti nykynaisten kokkaustaidottomuutta, yleinen tapa kun on syödä ulkona yhdessä, jolloin thainaisten omat taidot rapistuvat. Myös ruuanlaittokurssilla naureskeltiin ns. thaimaalaiselle ”kotiruualle” – eihän paikallisissa kodeissa ole välttämättä keittiötäkään kun kaikki syövät ulkona. Ravintoloihin ei kuitenkaan päädytä sen takia että ruuanlaitto olisi hankalaa, vaan siksi että se on tapana. Päinvastoin, thaimaalaisittain kokkaaminen on hyvin simppeliä ja käy nopeasti. Esivalmistelut saattavat viedä oman aikansa – lukuisien ainesten pilkkominen, silppuaminen ja murskaaminen tuntuu aluksi mahdottoman aikaa vievältä, mutta kun ainekset on pilkottu, ruoka on valmista muutamassa minuutissa.

Pata porisee 200 asukkaan vuoristoheimokylässä.

Katuravintolassa on asetettu näytille herkkupaloja...

Thaikeittiössä tyypillistä on nopea kypsennys tulikuumassa wokkipannussa, kasviksia ei haudutella pehmeiksi saati löysiksi, vaan ne jätetään mukavan rapsakoiksi. Turhan pitkä keittelyaika tappaa ruuasta monivivahteisen hienon maun. Ruuan idea on harvoin tuntitolkulla kokoon keitellyissä liemissä, vaikka joidenkin curryjen maku toki vain paranee liedellä odotellessa. Paikallisissa ravintoloissa ja katukeittiöissä samoja curryja kaavitaankin suurista laareista koko päivän ajan.
 

Puhtaudesta ei kannata huolestua. Thaimaalaiset ovat ylpeitä ruokansa puhtaudesta. Parhaita ravintoloita eivät suinkaan ole ne hienoimman näköiset eurooppalaistyyliset paikat, vaan ne surkean näköiset pikkuravintolat, joiden lattioista laatat ovat lohkeilleet ja joiden kiikkerien, tahraisilla muoviliinoilla päällystettyjen pöytien ympärillä on kolmea sorttia muovituoleja ja ruoka tarjoillaan muovilautasilta. Niistä ravintoloista löytyvät maukkaimmat ja myös puhtaimmat ruuat. Jos ruokahalusi kuitenkin järkkyy helposti, älä käy ravintolan vessassa äläkä kurki sinne missä astiat pestään. Vannon kautta kiven ja kannon, että puhtaudesta ruuanlaitossa pidetään olosuhteista huolimatta hyvä huoli. Olen syönyt seitsemällä (?) Thaimaan-matkallamme laidasta laitaan kaikkea kaikennäköisissä ravintoloissa ja saanut tasan yhden ruokamyrkytyksen (enkä edes malttanut antaa yhtäkkiä kesken illallisen yllättävän pakottavan oksentamisentarpeen estää aterian loppuun nauttimista). Vatsani on kyllä joka reissulla ärjynyt, mutta se johtuu vain ja ainoastaan chilistä. Jos tilaisin mietoja ruokia, ärjyntä loppuisi välittömästi. Mutta mieluummin syöksen wc:ssä lieskoja kuin päästän suustani ”mai phet”, ei tulista.

Bangkokin Cabbages&Condoms -ravintola. Näitä ehkäisyvalistukseen erikoistuneita ravintoloita on ympäri Thaimaan. Ruokalistalta löytyy mm. kondomisalaattia - annoksessa kondomimaisesti kiiltelevät nuudelit. Ehkäisyvälineet jaetaan kuitenkin kaikille ruokailijoille. Ruoka on hyvää ja kohtuuhintaista, ravintolat siistejä.

 


ETIKETTI JA JOITAIN ”HULLUNKURISUUKSIA”

Thaimaalaiset syövät lusikalla ja haarukalla. Kyllä vain, veistä ei tarvita eikä sitä saa pöytään tuoda – se on ase eikä sitä kaivata leppoisaan ruokailuhetkeen. Veistä ei tarvitakaan, sillä ruuat on valmistettu niin että kaikki on paloiteltu suupaloiksi. Lusikkaa käytetään samaan tapaan kuin meikäläisittäin haarukkaa, ja haarukalla ohjataan ruoka lusikkaan. Haarukkaa ei siis laiteta suuhun. Syömäpuikkojakin käytetään, mutta vain nuudeliruokiin.

Ruokailu on rento tilanne, kunhan muistaa pari thaietiketin pääsääntöä. Jalat ovat ”saastaiset” - jalkateriä tai jalkapohjia ei suunnata muihin ihmisiin vaikka piknikhetki olisi kuinka epämuodollinen. Sormella osoittelu ei ole suotavaa. Ravintolassa ruokalistalta voi osoittaa haluamansa käyttäen useampaa sormea ikään kuin koko kämmenellä annoksen nimeä esitellen. Ravintolalaskua ei koskaan jaeta. Se, joka kutsui illalliselle, maksaa. Jos varsinaista kutsua ei tehty, maksaa korkea-arvoisin. Juomarahaa annetaan yleisesti, mutta sen kanssa ei kannata liioitella – vaikka kuinka arvostaisit herkkuruokia, liian suurta tippiä pidetään rehentelynä. Yhden ainoan bahtin jättäminen on kuitenkin loukkaus. Ruokaa on kohteliasta jättää hieman lautasille – näin kokki näkee ettet jäänyt nälkäiseksi. Tarjoilulautasille on yleensä aseteltu koristeeksi papuja ja kaalia - nämä olen yleensä jättänyt lautaselle merkiksi siitä etten sentään ihan niin nälkäinen ole että kyseisiin rehuihin koskisin.

Ruokapaikkoja on erilaisia. Ns. ruokatorit ovat mielestäni hauskimpia. Niissä ostetaan ensin lipukkeita joilla voi sitten käydä ostamassa lukuisista erilaisista kojuista annoksia. Jotkut ravintolat saattavat vaikuttaa kummallisilta ja niiden toimintatapa epäselvältä. Jos olet rohkeampi kuin minä, astu reippaasti sisään – paikalliset opastavat ja auttavat enemmän kuin mielellään.

Tyypillinen Food Court, eli ruokatori jossa ostetaan ensin lipukkeita joilla voi sitten ostaa vapaasti alueen kojuista erilaisia annoksia.

 
Älä etsi Thaimaasta autenttista aamupalaa. Sellaista ei ole. Thaimaalaiset eivät syö heti herättyään vaan vasta parin tunnin kuluttua. Silloin thaille maistuu nuudeli- tai riisipohjainen keitto. Hotelliaamiaisella olen todennut toimivimmaksi riisikeiton, jossa on hieman makuna katkarapua, kanaa tai possua. Keiton voi maustaa itse chilillä ja yrteillä. Nestevoittoinen aamiainen auttaa jaksamaan hellettä ja riisi tasapainottaa vatsaa. Ja chili herättää vatsan taas uuteen herkuttelupäivään.

Vaikka kauhistelisit ainesosia etkä olisi rohkeimmasta päästä kulinaristeja, kokeile Thaimaanmatkalla edes jotain uutta – saatat yllättyä positiivisesti ja jopa rakastua sydänjuuriasi myöten. Kokeilu tuskin tulee kalliiksi, sillä ei ole urbaanilegendaa, että Thaimaassa voi saada vatsansa täyteen eurolla.



Annosten hintoja Chiang Maissa ravintolassa ja ostoskeskuksen food courtissa (tällä hetkellä 1e = n.41 thb)