Joulutunnelmaan pääseminen oli tänä vuonna erityisen hankalaa. Suurimpana syypäänä tähän oli tietenkin poissaolollaan loistava lumi, mutta vähintään kakkossijalle tunnelmanpilaajana pääsi ihan itse kehittelemäni resepti turhasta joulustressistä.
Ennen joulua pääsin herkuttelemaan työtovereiden tuomilla joululeivonnaisilla yövuoroissa, mutta valvominen sekoitti unirytmini niin, että omat jouluvalmistelut jäivät viimetippaan.
Perheemme jouluperinteet olivat murentua kuin
pehmeä piparkakku, kun aloin väsyneenä viritellä kasaan jokavuotista piparikyhäelmää. Poltin tietenkin ensitöikseni useamman sormen kuumassa sokerissa ja vietin loppuillan jääpaloja hyppysissäni pidellen ja kiroillen.
Aatonaaton aamuna päätin kuitenkin ennen iltavuoroa väsätä edes
pipariviikunatortun, koska olen julistanut, ettei joulu tule ilman sitä. Vaan mitä tulee ruuasta, joka on valmistettu kiukulla eikä rakkaudella? Tortun päälle kiehuteltu viikunahillo jäsähti liian kovaksi ja levittäessäni sitä vielä pehmeän täyteseoksen päälle hilloklöntit vain upposivat täytteeseen. Lisäksi tomusokeria livahti täytteeseen liikaa, eikä torttu maistunut lähimainkaan siltä miltä sen pitäisi.
Aattoaamun vietin vielä töissä, mutta loppuviikko kuluikin lähinnä keittiössä kokkaillen, ruokapöydän ääressä herkutellen, ja ruokaa sulatellessa uusien ja vanhojen pelien parissa.
Jouluaattona töistä päästyäni kävimme lataamassa joulutunnelmaa äitini luona ja onnistuin kuin onnistuinkin unohtamaan turhat kiireet. Pian tuli kuitenkin hoppu laittamaan
herkullista possunkylkeä uuniin, sillä mureutuakseen suussa sulavaksi possun on hyvä hautua uunissa vähintään kolme tuntia. Hyväksi testaamaamme possunkylkireseptiä muokkasimme jouluiseksi tunkemalla lihan rasvapintaan kokonaisia neilikoita. Punajuuret ja porkkanat kuuluvat joulupöytään - tänä jouluna ne pääsivät possun lisukkeeksi supersankarini
Jamie Oliverin reseptillä valmistettuna.
Joulua edeltävistä työpäivistäni johtuen nakitin viimeiset jouluruokaostokset miehelle. Kuinka ollakaan, miehen matkassa kotiin tuli yhden pienen possunkyljen sijasta
kaksi lähes kilon palaa possua, joten pääsimme perinteiseen joulusikailutunnelmaan ahtamalla kupuihimme ylenmäärin mehukasta lihaa. Onneksi lahjat oli avattu jo ennen illallista, sillä mässäilyn jälkeen nukkumatti kolautti meikäläistä unihiekkasäkillä päähän.
Joulupäivänä pääsin maistelemaan perinteisempiä jouluruokia anopin juhlapöytään. Kenties tästä perinnejoulun tunnelmasta inspiroituneena rohkaistuin antamaan omille piparkakkuviritelmilleni vielä toisen mahdollisuuden. Ja mitä tapahtuikaan - oikea joulun ihme! Sain aikaiseksi tytölle lupaamani piparipakettikasan! Suurin kiitos onnistumisesta kuuluu hedelmäsokerille, joka ei sulana polta näppejä kuten tavallinen taloussokeri ja käyttäytyy muutenkin kauniimmin pipareita liimaillessa.
Tapaninpäivään heräsimme jo varsin rentoutuneina, koska päivälle ei ollut minkään valtakunnan velvoitteita. Lounaaksi nautiskelimme edellisenä päivänä valmistamaamme
maksapateeta ja
punasipulihilloketta voissa paistetun joululimpun päällä. Sitkeät ennakkoluuloni maksaa ja kylmää pateeta kohtaan hävisivät vihdoin ja viimein.
Tapsanpäivän illalliseksi valmistimme
ankanrintaa ja punakaalipaistosta. Idea punakaalipaistoksesta syntyi vasta hetkeä ennen joulua, ja makuparin yhteensopivuuden tarkistin googlettamalla. Google löysikin vastauksen - punakaalipaistos sopii erinomaisesti ankan kanssa ja lisäksi ruokaa ehdoteltiin jouluaterialle. Loistavaa.
Virallinen reseptiikkakirjurini oli niin joulutunnelmissa, että muistiinpanoihin livahti ainesosien lisäksi kaikkea muutakin mitä päästelin suustani. Ihan varmuudella en mene vannomaan, pääsivätkö kaikki ainekset edes listoille ja kirjurin väsähtäessä osa resepteistä jäi täysin hataran muistini varaan, joten lähes kaikki ihanat kastikkeet jäivät nyt kyllä unholaan... Ainut takuuvarmasti oikein taltioitu uusi resepti onkin maksapateen ohje, jonka nappasin Kotiliedestä 25/2013.
Joulunpyhien jälkeen nautiskelimme yhteisestä kokkausharrastuksesta valmistamalla mm.
kreikkalaisia herkkuja sekä
hirvipaistia samaisen punakaalipaistoksen kera, jota olimme kokeilleet ankan lisukkeena.
Joulupukki oli tänä vuonna hyvin suotuisa ahkeraa kokkaajaa kohtaan. Sain mm. kauan kaivatun paistomittarin ja useaan otteeseen haikailemani jäätelökoneen. Tontut olivat kuitenkin hieman sekoilleet, sillä jälleen kerran minä ja mieheni saimme samanlaiset paketit: töhöttimet (aka kaasupoltin). Ensi vuonna lienee selkeämpää lausua toiveet suoraan: "osta sinä minulle TÄMÄ, niin minä ostan sinulle TÄMÄN".
Palvontani Alastonta Kokkia kohtaan ei ole jäänyt huomioimatta läheisimmiltä ja rakkaimmilta tontuilta...
Perheen pikkuleipuria joulupukki muisti esiliinalla ja parilla kirjalla. Mitään laihdutusurakkaa on siis aivan turha haaveilla aloittavansa alkuvuodesta, sen verran uusia kapistuksia ja reseptejä on kokeiltavana.
Jäätelökonetta pääsimme pian testaamaan, sillä olimme sopineet perinteisen riistaillallisen joulunpyhien ja uudenvuoden väliin.
Uudenvuoden aaton ja vuoden 2014 ensimmäisen päivän vietin - kuinkas muutenkaan kuin - TÖISSÄ. Aattoiltana juhlimme vuoden vaihtumista pienimuotoisesti pamauttelemalla pari rakettia tihkusateessa, valamalla tinaa ja herkuttelemalla tapaksilla ja juustoilla.
Mikä lie elukka tinastani tulikaan? Kelpaakohan se edes syötäväksi?
ONNELLISTA, HERKULLISTA JA INSPIROIVAA VUOTTA 2014!
T. Puolialaston kokki Elmeri
